Taas on ollut pitkä radiohiljaisuus, ai-van liian nopeatahtisen dead-line-homman otin ja se on syönyt kaiken aikani. Kapasiteettia ei vain ole, jos ei aikaakaan, ei jaksa enää illalla kotona työpäivän jälkeen ajatella juuri mitään. Vielä muutama päivä ja sitten helpottaa. Silloin istun junaan ja matkaan -ah niin ihanaa- mökille. Mukanani matkaa pitkä lista töitä joten lomailla en juurikaan voi, mutta mieluummin istun pari päivää koneeni ääressä järven rannalla kuin työhuoneella.
Belgialainen mies vaihtoi uuteen työhön reilu kuukausi sitten. Se merkitsi muutosta myös minulle sillä uudessa duunissa on tällä kertaa oltava töissä ns normaaliin työaikaan (eli persuaikaan, näin kuulin erän nuoren miehen määrittelevän päiväsaikaa metrossa)(hänen oli niin hankala olla persuaikaan liikenteessä kun oli tungosta). Ei enää iltatyötä. Aika mielenkiintoista parin vuoden iltailun jälkeen. Eränä aamuna työmatkalla sanoin belggarille että nythän saadaankin nauttia ihanista aikaisista kesäaamuista, ties kuinka pitkän ajan jälkeen. Mies vastasi että jäädään kyllä paitsi ihania kesäöitä. Niin, totta. Yömyöhän juoksupyörälenkit ovat vaihtuneet iltaisiksi. Aika harmi koska kesäyöt ovat tuoksuvia, kauniita, rauhallisia, mystillisiä, suloisia ja täynnä villieläimiä. Ei enää pääse jäniksiä laskemaan, lenkkeilemme juuri parhaaseen koiranulkoiluttamisaikaan.
Siksipä olikin erityisen hienoa eräänä iltana törmätä mäyrään. Se tupsahti tielle aivan eteemme, säikähti kamalasti, juosta myllersi viistoon edessämme ja lopulta pyörähti pusikkoon toiselle puolen tietä. Mikä hykerryttävä kokemus. Mäyrän takamus on kuulkaa niin hieno, karhumaisen pyöreä ja kömpelö, nukkavillainen ympyrä, ja juoksutyyli kylkimyyryä kömmeltävä. Nauratti niin hirveästi. Ja eilen illalla eteeni juoksi parkatun auton takaa jänis, sekin säikähti ja löi oitis jarrut päälle, sen kynsistä kuului hauska jarrutusääni asfaltilla. Samaten kääntymisen sutimisääni. Nauratti sekin.
Kesä on niin ihanaa aikaa. Haluaisin taas pysäyttää ajan pariksi kuukaudeksi että ehtisi oikeasti nauttia alkukesän ihanuuksista, tuoksuista ja kaiken kasvamisesta. Eräänä viimeviikon aamuna ajoin pyörällä töihin ja haistoin viimein tuomen kukat. Yksi rantatuomi oli alkanut pikkuisen availla kukkasiaan. Illalla kukkivat sitten kaikki rannan tuomet. Tuoksu oli huumaava. Mutta niin nopeaan tapahtuu kaikki ihana. Jo nyt haluaisi jarruttaa että älkää nyt hyvän tähen kaikki kerralla ja noin kiireellä. En halua menettä mitään ja haluan kaikkea kukkuralla.
Miten ihmeessä tuntuu siltä että vuodeajat pyyhältävät ohi hirveällä vauhdilla. Lapsena ne kestivät niin pitkään. Minkä kuningasajatuksen tai - asenteen olen hukannut matkan varrella? Varmaan sen hetkessä elämisen taidon. Siihen on kyllä parempi keskittyä näin kesällä, ei ole siihen hommaan tämän parempaa aikaa.
Belgialainen mies vaihtoi uuteen työhön reilu kuukausi sitten. Se merkitsi muutosta myös minulle sillä uudessa duunissa on tällä kertaa oltava töissä ns normaaliin työaikaan (eli persuaikaan, näin kuulin erän nuoren miehen määrittelevän päiväsaikaa metrossa)(hänen oli niin hankala olla persuaikaan liikenteessä kun oli tungosta). Ei enää iltatyötä. Aika mielenkiintoista parin vuoden iltailun jälkeen. Eränä aamuna työmatkalla sanoin belggarille että nythän saadaankin nauttia ihanista aikaisista kesäaamuista, ties kuinka pitkän ajan jälkeen. Mies vastasi että jäädään kyllä paitsi ihania kesäöitä. Niin, totta. Yömyöhän juoksupyörälenkit ovat vaihtuneet iltaisiksi. Aika harmi koska kesäyöt ovat tuoksuvia, kauniita, rauhallisia, mystillisiä, suloisia ja täynnä villieläimiä. Ei enää pääse jäniksiä laskemaan, lenkkeilemme juuri parhaaseen koiranulkoiluttamisaikaan.
Siksipä olikin erityisen hienoa eräänä iltana törmätä mäyrään. Se tupsahti tielle aivan eteemme, säikähti kamalasti, juosta myllersi viistoon edessämme ja lopulta pyörähti pusikkoon toiselle puolen tietä. Mikä hykerryttävä kokemus. Mäyrän takamus on kuulkaa niin hieno, karhumaisen pyöreä ja kömpelö, nukkavillainen ympyrä, ja juoksutyyli kylkimyyryä kömmeltävä. Nauratti niin hirveästi. Ja eilen illalla eteeni juoksi parkatun auton takaa jänis, sekin säikähti ja löi oitis jarrut päälle, sen kynsistä kuului hauska jarrutusääni asfaltilla. Samaten kääntymisen sutimisääni. Nauratti sekin.
Kesä on niin ihanaa aikaa. Haluaisin taas pysäyttää ajan pariksi kuukaudeksi että ehtisi oikeasti nauttia alkukesän ihanuuksista, tuoksuista ja kaiken kasvamisesta. Eräänä viimeviikon aamuna ajoin pyörällä töihin ja haistoin viimein tuomen kukat. Yksi rantatuomi oli alkanut pikkuisen availla kukkasiaan. Illalla kukkivat sitten kaikki rannan tuomet. Tuoksu oli huumaava. Mutta niin nopeaan tapahtuu kaikki ihana. Jo nyt haluaisi jarruttaa että älkää nyt hyvän tähen kaikki kerralla ja noin kiireellä. En halua menettä mitään ja haluan kaikkea kukkuralla.
Miten ihmeessä tuntuu siltä että vuodeajat pyyhältävät ohi hirveällä vauhdilla. Lapsena ne kestivät niin pitkään. Minkä kuningasajatuksen tai - asenteen olen hukannut matkan varrella? Varmaan sen hetkessä elämisen taidon. Siihen on kyllä parempi keskittyä näin kesällä, ei ole siihen hommaan tämän parempaa aikaa.
Hetken istahdus lenkillä, belgialainen mies halusi tehdä ylimääräisen pyrähdyksen kiiveten kallioiselle mäelle, jäin mielihyvin odottamaan siksi aikaa näihin maisemiin.
Haaveilen siitä ajasta kun vesi on taas lämmintä. Tälle rannalle pysähdymme yleensä lenkin päätteeksi uiskentelemaan.
Viime kesänä miltei samoihin aikoihin fiilistelin kesästä näin (klik). Toistan itseäni, mutta en voi muuta. Kesä on ihanaa. Tiedätte kyllä mistä puhun.
2 kommenttia:
On se jännää, että melkein keskellä Helsinkiä on tämmösiä luontoelämyksiä. Ja maisemia. Ja uimapaikkoja.
Seittemänkymppinen äitisi, joka koiran kanssa rymyää pitkin metsiä, on eläissään vain kerran nähnyt mäyrän. Ja kettujakin vain muutamia kertoja.
Niinpä, huvittavaa, en minäkään muista edes jänistä olisin Kuopiossa asuessani nähnyt.
Lähetä kommentti