Kävin Kekkos-museossa Tamminiemessä. En ollutkaan paikassa koskaan vielä vieraillut. Ilahduin pinkistä kauniista talosta. Oli hauska nähdä mahtipontiset mööpelit paraatipuolella mutta sitäkin mukavampi 70-luvun sisustus yksityispuolella. Kaikki sulassa sovussa Art Deco-tyylisten ikkunakarmien kanssa. Niitä enemmän sykähdytti virallinen työhuone jonka pöydällä oli kaikki Kekkosen kirjoitusvälineet, kynät, kalenterit joissa oli tekstiä Kekkosen käsinkirjoittamana. Ykkösasioita olivat baarin 70-lukulainen värikäs pullonpohjaikkuna (rokokoo-kalusteiden vierellä) ja ns. vanhanaikaisen veivipuhelimen kylkeen teipattu lista jolla resdentti pääsi soittelemaan ympäri taloa ja tilaamaan vaikkapa voileivän. Mutta, oi, makuuhuoneen työpöydällä olivat Kekkosen silmälasit! Ne, juuri ne, Kekkosen kulmikkaat tavaramerkkilasit. Olin aivan otettu. Minulle olisi riittänyt jos museossa olisi ollut valaistu vitriini jossa nuo lasit, eikä muuta. Urkumusiikki soimaan.
Mutta sitten hiipi olo että silmälasit on kyllä niin henkilökohtainen asia, tuntui kuin osa Kekkosesta olisi unohdettu haudata. Että eikö silmälasien pitäisi mennä arkkuun kantajansa kanssa. Onko Kekkonen nyt haudassa vailla lasejaan? Vai ovatko pöydällä vain kakkoslasit? Pohdin asiaa ystäväni kanssa joka mainitsi että hänet haudataan kaikkien silmälasiensa kanssa, kakkos-, kolmos- ja neloskappaleet siististi rivissä rinnan päällä. Asiaa.
4 kommenttia:
Hei,
minäkin ilahduin Tamminiemen vaaleanpunaisista seinistä siitä ohiajaessani. Edellisestä käynnistä museossa on vierähtänyt jo 20 vuotta, niin että sinne pitää mennä mahdollisimman pian .
Kiitos vinkistä ja Veikolle terkkuja !
-Päivi
Hei Päivi, kiitos kommentista :) Nii-in, se pinkki oli ihana, kuin mansikkajätskiä! Sisältä löytyy myös ihanan makoisat pinkit ja koristeelliset tyylikalusteet :D
Veikko kiittää terkuista, sai ne silitysten kera.
Innostuin heti Kekkosretken ajatuksesta! Kiihdyttävää. Olen nähnyt muuten Buddy Hollin lasit Lubbockissa. Sekin oli kiihdyttävää. Lasit ovat totta tosiaan henkilökohtaiset.
Buddy Hollin lasit, wau. Tapasin viime viikolla Kraftissa suomalaisen Jenkeissä elämänsä asuneen ja asuvan naisen, entinen lentoemäntä, joka oli tullut isketyksi baarissa, iskijä oli ollut Clint Eastwood. Putosin miltei tuolilta. Legendaarista.
Muistan vuodelta 80 jotain että ystävän isä oli ostanut huutokaupasta kolmet Elton Johnin silmälasit. Niissäkin oli hohtoa, tosin olin silloin vielä liian nuori ymmärtämään lasien henkilökohtaista merkitystä. Vai, kenties, Eltinin miljoonat Showlasit on eri asia.
Lähetä kommentti