Tsemppauspulasta lisää

Edellinen kirjoitukseni nostikin sitten runsain mitoin keskustelua erilaisissa sosiaalisissa medioissa ja blogeissa. Sitä käytiin lukemassa miltei miltei 500 kertaa. Kiinnostavinta tässä on että vaikka kirjoitin blogausta ns. asiakkaille, herätti se juttua kädentaitajien keskuudessa. Aihe tuntui olevan monille tuttu ja kipeä. Että sanoista tekoihin oli jänyt monesti vaisuksi ja yrittäjä koki jääneensä yksin. Onneksi on kuitenkin kollegaverkostoja joissa keskustella.

Olen edelleen sitä mieltä ettei monille ihmisille tule mieleen ajatella asiaa, tai heillä ei ole tietoa miniyrittäjän arjesta. Siksi aiheesta blogasinkin. Ja että auttaakseen ystävää ei tarvitse "sitten aina olla ostamassa siltä", eikä "ostaa kamalan paljon ja kalliilla". Jokaisella yrittäjällä on pakkarissaan kakkoslaatua, tai edellisen malliston priimaa muutama kappale varastossaan, niitä voi aina kysellä jos kukkarossa piileskelee matti. Pienistäkin ostoksista kertyy vuokrarahaa. En tiedä pelätäänkö että ystävä on muuttunut kynnet ojossa vaanivaksi rahanahneeksi riistäjäksi jonka putiikkiin ei uskalla mennä koska on pakko jotain ostaa. Näin ei varmasti ole, on aina ihana jos ystävä piipahtaa käymään ja katsomaan mitä olet tehnyt. Aina. Mikä tahansa putiikki- tai messupäivä piristyy oitis kun näkee joukossa ystävän, uskokaa pois. Tsemppaus maistuu paljon paremmalta kuin yksinään juotu väljähtynyt termoskahvi.