Facebookissa on uusi toiminto joka tuo sivun laidalle oman päivityksen kahden vuoden takaa. Pari päivää sitten se kertoi minun pohtineen miksi ihmeessä kaikki pitää tehdä niin hirveällä viimetipan yötämyöten kiiretöillä ja että oppiiko koskaan tekemään toisin.
Voin täten nyt tässä paikassa kertoa etten ole ainakaan vielä oppinut sen suhteen yhtään mitään. En niin yhtikäs mitään. Kaksi vuotta sitten valmistautuin Habitareen ja sama hölmö meininki on tälläkin kertaa. Alan töihin aivan liian myöhään, arvioin aikataulut ruhtinaallisesti metsään ja teen sitten töitä ympäri kellon ja pidemmälle. Stressitasot on taulukoiden ulkopuolelta ja yöunet minimaalisia. Viisasta on sitten edustaa messuilla kahden viikon univelat silmäpusseissa ja aivot hitaalla.
Eränä aamuna viime viikolla istuin bussipysäkillä, tuntui että nukahdan siihen paikkaan ja etten välitä vaikka nukahtaisinkin, istuisin siinä sikeässä koko päivän syyskylmään lasiin nojaten. Toisin sanoen istuin sinä säälimässä itseäni. Yllättäen pysäkin takaisesta metsästä pyyhälsi sotilaspoika. Pysähtyi tien toisella puolen ja huusi jotain jollekin Virtaselle. Vastauksen saatuaan näytti jonkinsortin käsimerkin ja sen jälkeen metsästä hölkkäsi nelisenkymmentä solttua. Olin ällikällälyöty. En ollut kuullut mitään vaikka sellainen lauma oli metsikössä kävellyt, ihan selkäni takana. Mietin mitähn muuta ylipäätänsä missaankaan kun käperryn napaani, tai kun olen liian väsynyt. Messuedustaminen alkoi epäilyttää. Heräsin tyystin.
Katselin hikisiä ja punaisia poikasia raahustamassa lopen uupuneena enkä säälinyt itseäni enää ollekaan. En todella. Olisin halunnut lohduttaa väsyneitä, tietenkin ruoalla. Taskussani oli nyöjääntynyt salmiakkirasia, en kehdannut tarjota, mutta mieli teki. Minun väsymykset ovat sentään jokseenkin valintakysymyksiä.
En tarjoa taskuliiskautuneita salmiakkeja teillekään jotka sattuvat Habitareen paikalle, mutta iloisen hymyn saatte. Minut löytää Sisustamisen pientavaroista, valohallista 5. ja paikalta 5b9., Teollisuustaiteen liitto Ornamon yhteisosastolta, Puistobulevardin päästä.
Habitare on auki yleisölle ensi viikon torstaina 14-19, perjantaina 10-19, lauantaina ja sunnuntaina 10-17. Ammatilaisille jo keskiviikkona 10-20 ja torstaina jo 10-14.
Tulkaa käymään!
Voin täten nyt tässä paikassa kertoa etten ole ainakaan vielä oppinut sen suhteen yhtään mitään. En niin yhtikäs mitään. Kaksi vuotta sitten valmistautuin Habitareen ja sama hölmö meininki on tälläkin kertaa. Alan töihin aivan liian myöhään, arvioin aikataulut ruhtinaallisesti metsään ja teen sitten töitä ympäri kellon ja pidemmälle. Stressitasot on taulukoiden ulkopuolelta ja yöunet minimaalisia. Viisasta on sitten edustaa messuilla kahden viikon univelat silmäpusseissa ja aivot hitaalla.
Eränä aamuna viime viikolla istuin bussipysäkillä, tuntui että nukahdan siihen paikkaan ja etten välitä vaikka nukahtaisinkin, istuisin siinä sikeässä koko päivän syyskylmään lasiin nojaten. Toisin sanoen istuin sinä säälimässä itseäni. Yllättäen pysäkin takaisesta metsästä pyyhälsi sotilaspoika. Pysähtyi tien toisella puolen ja huusi jotain jollekin Virtaselle. Vastauksen saatuaan näytti jonkinsortin käsimerkin ja sen jälkeen metsästä hölkkäsi nelisenkymmentä solttua. Olin ällikällälyöty. En ollut kuullut mitään vaikka sellainen lauma oli metsikössä kävellyt, ihan selkäni takana. Mietin mitähn muuta ylipäätänsä missaankaan kun käperryn napaani, tai kun olen liian väsynyt. Messuedustaminen alkoi epäilyttää. Heräsin tyystin.
Katselin hikisiä ja punaisia poikasia raahustamassa lopen uupuneena enkä säälinyt itseäni enää ollekaan. En todella. Olisin halunnut lohduttaa väsyneitä, tietenkin ruoalla. Taskussani oli nyöjääntynyt salmiakkirasia, en kehdannut tarjota, mutta mieli teki. Minun väsymykset ovat sentään jokseenkin valintakysymyksiä.
En tarjoa taskuliiskautuneita salmiakkeja teillekään jotka sattuvat Habitareen paikalle, mutta iloisen hymyn saatte. Minut löytää Sisustamisen pientavaroista, valohallista 5. ja paikalta 5b9., Teollisuustaiteen liitto Ornamon yhteisosastolta, Puistobulevardin päästä.
Habitare on auki yleisölle ensi viikon torstaina 14-19, perjantaina 10-19, lauantaina ja sunnuntaina 10-17. Ammatilaisille jo keskiviikkona 10-20 ja torstaina jo 10-14.
Tulkaa käymään!
2 kommenttia:
Aikaisemminkin olen ihmetellyt, miten hauskoja kokemuksia sinulla on joukkoliikenteessä. Ihan kuin jostain sketsistä.
Kait se on niin, ettei ikinä pääse eroon viimehetken kiireestä. Jos yrittää tehdä aikaisemmin, ei saa mitään aikaiseksi. Paitsi ahdistuksen. Mutta kun pääsee kiireputkeen, alkaa tapahtua ja tekee mielellään eikä ahista
Johtuu varmaan siitä että sosiaalinen elämäni keskittyy enimmäkseen työhuoneelleni ja matkoihin sinne... Kummasti katselee ympärilleen kun kuviot on, etenkin kiireaikoina, näin niukat!
Lähetä kommentti