Vuoden vaihtuessa

Uuden vuoden aattoa pohtiessa ajatukset ovat aina siinä mitä ruokaa laitetaan ja mitä sen kanssa juodaan (ainakin meillä). Belgiassa perinteinen uuden vuoden herkku on fondue, jonka ääreen koko perhe kokoontuu pitkän kaavan mukaan. Alkupaloiksi pehmeän topakkaa juustofondueta perunoiden ja leipäpalojen kera, vajutustauon jälkeen tarjoillaan pääruuaksi uuden vuoden fonduetarjotin, joka on hartaudella kannettu omasta liha- tai herkkukaupasta. Tarjottimelle on kauniisti aseteltu runsain mitoin erilaisia liha- ja hedelmäpaloja, sekä useita maustemajoneesidippejä sievissä keramiikkakupposissa (joihin öljypadassa fonduetikun nokassa kypsennetyt lihapalat dipataan). Ainoa oikea öljy tähän tarkoitukseen on rypäleensiemenöljy koska se kestää pitkää kuumentamista ja on maultaan mieto (kuulemma myös maapähkinäöljyä voi käyttää mutta tulos ei ole niin hyvä). Ja jos vielä vatsa kestää, voi toisen vajutustauon (ja vuoden vaihtumisen) jälkeen jälkkäriksi vetäistä suklaafonduen jonne dippaillaan mansikoita ja juomaksi shampanjaa. Muutaman kerran olen osallistunut fonduepartyihin ja se on ollut aina mukavaa puuhaa.

Belgialaisen miehen mieli halajaa siis yleensä nostalgisesti fonduehen, enkä minäkään sitä vastaan jarruttele (yllätys yllätys). Tänä vuonna kuitenkin tunsimme olomme laiskoiksi ja päätimme säätää ajatusta. Päädyimme tapas-tortilloihin; itsetehtyjen tortillalättyjen väliin kasaamme erilaisia täytteitä (valkosipulilihapullia, falafelia, mausteisia kanapaloja, fetaa, muita juustoja, salaattia, hedelmiä jne) ja toppaamme kaiken samaisilla maustemajoneeseilla joita fonduessakin olisimme käyttäneet (niitä ilman ei belgialaisen uusi vuosi sentään vaihdu). Maustemajoneesit väsään itse koska niitä ei suomen maalta löydy, oikeanlaisia ainakaan. Laitan muutamasta vakkarista tähän reseptin. Ovat ihania myös kaikenlaisien voileipien, salaattien, dippikasvisten yms. kanssa.

Mangotahna:
1 pieni purkki ranskankermaa
Saman verran majoneesia
3 rlk mangochutneytä
Puolikas kypsää mangoa paloiteltuna pieniksi paloiksi
0,5 dl kookoshiutaleita
Ripaus currya

Sekoita kaikki yhteen vaan. Jos mango on raaka se rouskuu ikävästi tahnan seassa, joten osta mango kypsymään ajoissa pöydällesi. Salaatin kanssa tarjotessasi lisää tahnan joukkoon 1 dl jäisiä karpaloita, tästä saat ihana terän salaatillesi.

Valkosipulimajoneesi
(sille joka ei kehtaa tehdä majoneesia itse alusta alkaen)
1 dl majoneesia
0,5 tl sokeria
1 pieni valkosipulin kynsi puristettuna

Vinkki: vaikka kuinka houkuttelisi, laita valkosipulia varoen, majoneesi maustuu hyvin ja liika valkkis tekee siitä kitkerän. Sokeri joukossa on ehdoton. (Monissa tapasravintoloissa alkupaloiksi tarjotaan leipäpaloja joita dipataan hyvin makeaan valkosipulimajoneesiin, itse en ihan niin makeasta pidä mutta ilman sokeria systeemi on kitkerähkö).

Coctail-kastike (sopii ihanasti merten elävien kanssa)
1 dl majoneesia
3 rkl ketsuppia
0,5 tl piparjuurta (käytän wasabia koska sitä löytyy aina jääkaapista)
1-2 tl Worcestershirekastiketta
1 tl sitruunamehua (käytän sushietikkaa koska myös sitä löytyy aina jääkaapista)

Vinkki: sitruunamehun voit korvata ruokalusikallisella konjakkia.

Sinappimajoneesi
1 dl majoneesia
3 rlk dijonsinappia
1 rkl juoksevaa hunajaa
Kaksi pyöräytystä mustapippuria myllystä

Lisäksi teen omaksi ilokseni laiskan emännän guacamolen;
2 pehmeää avokadoa soseutettuna haarukalla
1 pieni ranskankermapurkki
Hieman sitruunamehua (tai sushietikkaa)
Ripaus suolaa ja pippuria.

Näillä pitäisi vuoden vaihtua rattoisasti ja toista mahaa toivoessa.

Herkullista aattoa ja onnellista uutta vuotta kaikille!

Pakko lisätä tänne tietenkin Auld Lang Syne. En vaan ikinä kyllästy siihen. Etsin sopivaa versiota tänne liitettäväksi ja törmäsin The Four Quarters:in, minulle ennestään tuntemattomiin neitosiin. Ensin odotin jotain epävireistä kotikuoroa, mutta kas mikä ihana yllätys iskikin. Tästä toinen ihanuus heiltä. Toinen versio Auld Lang Synestä alkuperäisten tekstien kanssa että voitte fiilistellä salaa yksiksenne laulaen kurkun kipeäksi uuden vuoden kunniaksi (tunnustan).

Lomakirjoja

Sain pukin kontista uusimman kirjan Henning Mankellin Wallander-sarjasta. Se oli kiva lukea, tiivistä hyvää tekstiä, taustatutkimusta tehty hartaudella, normi-Mankellia siis. Minua huvitti kirjan loppu, siinä varmistettiin lyhyesti ja kuivasti ettei Wallandereita enää tule*.

Olen lukenut usein miten Mankellilta pyydettiin jatkuvalla syötöllä uutta Wallanderia. Mutta kun kirjailijaa ei huvittanut. Hän oli siirtynyt 'vakavammin otettaviin' genreihin, ja kirjoittanut useita poliittis-yhteiskunnallisia romaaneja, monesta näkökulmasta ja aikakaudesta. Ilmeisesti hyvin sydäntä lähellä olevia aiheita, kaikkiin kirjojen eteen tehty valtavasti työtä, historiaa tutkittu, heittäydytty ja perehdytty. Ei varmaan kiinnosta enää palata janan alkuun kun on päässyt siihen omimpaan kiinni. Vaan kun vaatimalla vaativat, Henning meni ja kirjoitti sarjoilleen tiiviin korkin ja pisteen pyynnöille. Minusta oli hauskaa ettei korkkia puitu kirjan aikana, se vaan tulpattiin viimeisessä pienessä kappaleessa. Ja se tehtiin vielä lempeästi. Symppaan Henningiä.

Nyt luen kirjaa Marlon Jamesilta, "The Book of Night Women" (en tiedä onko suomennettu vielä). Kirja kertoo Jamaikan sokeriplantaasiorjista alkaen vuodesta 1785, nimenomaan naisnäkökulmasta. Kirjan persoonaton kertoja puhuu Jamaikan englantia, kenties vielä vanhaa sellaista. Aluksi kieli on hiukan vaikealukuista, mutta sitten siihen pääsee kiinni. Loistava veto, tarinaan uppoaa aivan eri syvyydellä kielen takia. Aihe on karu mutta jollain mystisellä tavalla lukiessä pääsee kiinni johonkin elämänlankaan ja -haluun. Mietin miten paljon tästä on juuri kielestä kiinni. (New York Timesin arvostelun kirjasta voit lukea tästä). Laitan näytteen:

"Lilith hating the darkness because it not dark no more. In the dark she seeing things, like a swing noose or a head exploding like a drop pumpkin. Lilith down in the cellar half asleep. But she can't remember the Johnny-jumper face. She can't remember if a black pot had green tea boiling or a green pot blac tea boiling. She can't remember if he scream once or plenty or if that scream different from any other scream she hear on a sugar plantation. But she seeing things."

Lisälaiskotteluun lainasin kirjastosta äänikirjoja, olen nyt koukuttunut niihin tyystin. Pääsen soffalla lojuessani sellaiseen lapsuuden nirvanaan kun minulle luettiin satuja, sama pilvellä keinumisen tunne. Kuuntelussa nyt on Leenan Lehtolaisen "Henkivartija". Lehtolaisen kirjat eivät ole olleet suosikkejani, mutta kuuntelukirjana homma toimii paljon paremmin.


Sen sijaan James Pattersonin "Run for Your Life"-äänikirja on niin huvittava etten pysty kuuntelemaan sitä. Karskisti näytelty, überamerikkalainen miesääni pilaa koko homman (sama tekojännitystä luova tekoääni joka kuuluu elokuvien trailereissa). Nyt ajattelin ladata kirjan kappaleita mp3-soitimeen ja lähteä kävelylle, kokeilen jospa se siinä menisi paremmin. Jos alan luimia puiden välissä vaklaamassa niin syy on sitten kirjan.

Voin sydämellä suositella Agatha Christien englanninkielisiä äänikirjoja (suomenkielisiä en ole kokeillut/löytänyt), ne on jotenkin ihanan hitaan vanhanaikaisia ja toimivat kaikkein herkullisimmin sohvaan upottajina.

Dear Agatha

*) Ei, Kurt ei kuollut.

Junanarinaa

Palasimme Kuopiosta kotiin sunnuntaina sirkusjunalla. Tarkoitan tässä jokajouluista massahelpulia eläinvaunuissa. Upeita vaihtoehtoja on kaksi: Pendolino, jossa viimeisen vaunun neljä viimeistä penkkiriviä on tarkoitettu eläinten kanssa matkustaville (8 penkkiä, 16 tuolia), sekä Inter City jossa puolikas vaunua on eläinkäytössä (kolme settiä neljän istuimen vastakkaisia paikkoja ja kolme settiä kahden tuolin vastakkaisia paikkoja, 18 istuinta siis). Kaikki on normaalioloissa ihan hyvin, eläinlipun ostaja saa lemmikilleen viereisen istuimen, mutta jos on tungosta, eläinpaikkansa menettää, ja kaikki otukset tungetaan em. rajoitettuihin paikkoihin. Niinpä vierekkäin ärisee, sähisee, haukkuu 16-18 toisilleen tuntematonta ja stressaantunuttaa eläintä, kissat, koirat, kanit ja marsut sekaisin. Ja on muuten ahdasta. Omistaja istuu tuolilla ja pitää eläintään jalkojensa välissä tai sylissään, ja koettaa varjella pahimmalta tappelulta. Aivan järjetöntä meininkiä.


Viime jouluna kokeilimme onnistuisiko paremmin Inter Cityssä, saimme vastakkaisille paikoille viereemme afgaanin vinttikoiran. Meillä oli sähisevät ja murisevat kissat bokseissaan sylissämme ja naapurilla sylissään ärhäkäs miniponin kokoinen koira, se ei yksinkertaisesti mahtunut lattialle jalkojemme väliin. Matkaa oli meillä kaikilla viitisen tuntia. Muilla paikoilla ihan sama härdelli, takanamme rähisi neljä koiraa tungettuna vastakkaisille paikoille omistajiensa syliin. Käytävän toiselta puolen äänensä kuoroon lisäsi erityisen kiukkuinen kollikissa. Lopulta saimme riideltyä paikan eläinvaunun viereiseen loosiin. Saimme rauhan ja afgaani tilan lattialta.



Tänä vuonna matkustimme Pendolinolla, hieman parempi fiilis, muita eläimiä ei sentään samalla penkillä, mutta lämmitys oli rikki ja paahtoi täysillä, oli kamalan kuuma ja painostavan huono ilma. Muissa penkkiriveissä oli tukalampaa, vieressämme matkasi kaksi kissaa omistajiensa sylissä, heidän penkkinsä alla makasi litteänä koira ja takana jalkatilassa toinen koira. Koirat eivät tulleet toimeen keskenään ja siksi toinen joutui olemaan penkin alla koko matkan. Välillä koirat rähisivät toisilleen ja välillä kissoille. Kissat sylkivät sydämensä kyllyydestä vastaan ja lietsoivat kamalamman rähinän. Sama meininki tietenkin muissakin penkeissä. Juuri kun jonkinlainen pakotettu status quo oli saavutettu ja oli suhteellisen rauhallista, joku poistui paikaltaan ja siitä alkoi dominoefektirähinät uudelleen.


Maksamme eläimen paikasta jota ei kuitenkaan saa pitää. Säännöistä poiketaan juhlapyhinä niin että eläimiä laitetaan vierekkäin, mutta ei voi poiketa niin että eläimiä voisi sijoittaa vaikka seuraaviin riveihin, allergisille asialla ei ole merkitystä kun vaunu on kuitenkin sama. Tietoihin tulee matkustaako henkilö kissan vai koiran kanssa, mutta tätä ei voida ottaa huomioon niin ettei vierekäisille tuoleille sijoitettaisi koiraa ja kissaa. Niinpä aina uuden eläimen vaunuun tulessa joutuvat kaikki auttamaan vaihtamalla paikkoja ja sijoittamalla parhaiten yhteensopivat eläimet vierekkäin. Jokaisen aseman kohdalla alkaa kaaos.


Lähtiessä minun junani oli rikki eikä päässyt lähtemään Helsingistä, odotimme uuden vehkeen tilalle, miehen juna oli kaksi tuntia kaksikymmentä minuuttia myöhässä, paluujuna oli myöhässä puoli tuntia ja saimme kaupan päälle saunan. Maksoimme lipuista miltei 280e. Tänään luin Hesarista että junaliput kallistuvat entisestään vuoden alusta. Huraa.

Keittokirjojen kantaäiti

Mamálla on keittiössään pyhä muinaiskeittokirja jota edelleenkin kovasti käytetään. Kirja on nimeltään "Hyvää ruokaa" ja sen on kustantantanut Tammi vuonna 1964, Mamá sai sen isältäni häälahjaksi v.1968 (aika näppärä häälahja tuoreelle vaimolle). Ohjeissa parasta on että ne yleensä neuvovat paistamaan/keittämään kaiken keskinkertaisessa, tai keskinkertaista korkeammassa lämpötilassa kypsäksi, tai kullanruskeaksi. Sisällyksestä löytyy sellaisia hauskuuksia kuten ruoanvalmistusoppi, tähteiden käyttö, ruokasäilykkeet, eväät (osiossa muistutetaan että eväistä täytyy löytyä ruokia kaikista ruoka-aineryhmistä, kerrotaan kuinka ne pakataan viisaasti, ja opastetaan kuinka eväisiin tulee käyttää edellisen päivän tähteet kekseliäästi), ruokatavaraoppia ja ulkomaalaisia ruoanvalmistusohjeita, josta löytyy mm. pizza ja spaghetti jauhelihakastikkeen kera, sekä sacherin torttu ja palavat pannukakut.

Kirjaa ahkerasti käyttämällä säästäisi pitkän pennin ruokalaskuissa, niin tarkasti ja viisaasti kaikki lasketaan ja uusiokäytetään. Kypsennysohjeiden arvailut tuovat pientä jännitystä ja neuvoissa löytyy, mm. säilömisestä, lihanleikkuusta ja puuroista oppii enemmän kuin tiesi odottakaan. Jo alkulause ilahduttaa; "Tavallinen perheenemäntäkin halua nykyisin tietää jotain ruokatavaroista joita hän käyttää. Kirjassa on myös kansantajuinen selostus tarvitsemistamme ravintoaineista. Ihmisen terveys ja hyvin vointi riippuvat nimittäin huomattavalta osalta sitä, mitä hän syö." Onkohan ollut mullistavakin teos tämä siihen aikaan?

Ruokasäilykkeistä kirjoitetaan mm. näin: "Ruokasäilykkeiden käyttö on jatkuvasti lisääntynyt. Niitä käyttävät etenkin ne perheenemännät jotka ovat ansiotyössä kodin ulkopuolella. Heidän on saatava ateria nopeasti valmiiksi työstä palattua ja ruokasäilykkeiden ansiosta se käy nopeasti ja vaivattomasti." Kuvista löytyy keinoja kuinka saada säilykkeet "mahdollisimmaan herkullisiksi ja kotiruoan tuntuisiksi", tölkeistä löytyy tillilihaa, maksalaatikkoa, lihamureketta jne. Erään kuvan alla lukee: "Kukapa ei pitäisi ohukaisista! Niitä on totuttu tarjoamaan pääasiassa jälkiruoaksi, mutta niitä voi tarjota myös eturuokana. Ohukaiskerrosten välissä on tässä vasikka-sikasäilykettä". Mahtoi olla herkku.

Eräs hauskimmista ohjeista on rahkan valmistus, sitä kun ei saanut silloin vielä kaupan hyllyltä. Näin se tehdään: "Hyvin hapantunut piimä pannaan mietoon uuninlämpöön kasarissa tai muussa uuninkestävässä astiassa. Uuni ei saa olla niin kuuma, että piimä alkaa kiehua. Piimää pidetään uunissa, kunnes hera erottuu kirkkaana. Hera siivilöidään tiheän sihdin tai kankaan läpi". Jos rahkasta halusi rahkapullia sekoitettiin melko hyvin valuneen rahkan joukkoon rusinat, sokeri, suola, muna ja raastettu sitruunan kuori.

Viihdyttävä opus täyttää pään erikoisilla mielikuvilla ja nostalgialla. Siitä huolimatta kirja on oikeasti käytössä edelleenkin. Reunahuomautuksia löytyy 40 vuoden ajalta, marginaaleihin on kirjoitettu reseptejä ystäviltä ja sukulaisilta, reseptejä pilkottu osiin ja tuplailtu, paistolämpötiloja eri arvailuilla ja lopputuloksilla. Oma keittiöhistoriikki.

Rakas ja hellyttävä keittokirja

Kirja on kulutuksesta kärsinyt ja odottaa uutta selkää teippauksineen. Tätä aarretta pitää varjella aikojen loppuun saakka.

Joulusauna

Voi että joulu on mukavaa aikaa, mietin mistä hiipii se joulurauha mieleen, onko sitä ilmassa, onko se lapsena opittu ja kulttuurissa, vai ihan geeneissä ja selkärangassa? Jostain se vaan tulee ihanasti ihan itsestään, on hyvä ja rento olo. Ollaan katseltu tallennettuja luontodokumentejä, luettu kirjoja, käyty koiran kanssa yökävelyillä ennen nukkumaan menoa ja kiirehditty paksujen täkkien alle lämmittelemään. Sukulaisten kanssa vietetty jouluatto oli hauska kuten aina. Välillä mieleen hiipii työasioita, mutta nekin vain nykäisevät nopeasti ohimennessään, ja odottelevat ihan käskemättä tammikuuta. Ruokaa on tehty taas armeijalle, ja syöty joka aterialla liikaa (ikävä kyllä, mutta hauska sentään). Mietittiin että että ainoa mitä tapahtuu toistuvasti on syöminen ja astioiden korjaaminen pöydästä. Perusjoulumeininki siis.

Tulimme juuri joulusaunasta, belgialainen mies kävi elämänsä ensimmäisellä lumiuinnilla, minä kuvasin ikkunasta mutta hihitin niin kovasti että ikkuna huurtui ja kuvista tuli hämyiset.

Mainitsinko jo että maksapaté tuli tällä kertaa perille asti?

Joulua Kuopiosta

Johtuukohan savolaisjuuristani, mutta aina Kuopiossa käydessäni olen niin hyvällä tuulella. Olo on vapautunut ja kotoisa. Jouduin käymään lääkärissä, miten mukava setä, kuin myös apteekin partasuumieskin, hauska ja hymyilevä, kaupan tätit ja kassat juttelevat, naapurit moikkaavat ja rupatelevat ohimennessään, ohikulkijat ottavat katsekontaktin. Ei näin vaan Helsingissä kuin satunnaisesti (anteeksi helsinkiläiset, asun kyllä siellä mielelläni, siellä on paljon hyvää). Pakko sanoa että savolaiset ovat mukavaa sakkia, ja tällaista hymyilevää kulttuuria kaipaisin kovasti piäkaapuntiinkin.

Eilen mietin että voisin lähteä markettiin punaisissa collegehousuissani. Tiedän mistä saa parasta Appenzeller-juustoa. Hanna Partasen perunapiirakoita ei voita mikään. Maailman hienoin pulkkamäki on lähellä, luistinrata naapurissa. Ikkunasta seuraamme mamán kanssa miten lumikinokset kasvavat ja iloitsemme että belgialainen mies tuli illalla Helsingistä tekemään lumityöt. Leipomisen tuoksut ilmassa ja tuli räiskyy pönttöuunissa. Voi veljet, miten mukava joulu.

Ihanaista, herkullista ja rauhaisaa joulua kaikille!

Metsän Hengetär

Joulun alla on ollut erityisen kiva saada monipuolisia tilauksia, kankaita, tyynyjä, pussukoita, pyyhkeitä ja maalauksia. Kirjoitin aiemmin tilauksesta, jonka sain asiakkaan nähtyä Miete-maalaukseni Meidän Talo-lehdessä. Suunnittelin heille oman version Yön Kuningattaresta ja maalasin sen ilolla pari viikkoa sitten. Nyt maalaus on perillä Rovaniemellä ja keittö jouluksi valmis. Sain juuri viestiä asiakkaalta ja kuvan missä maalaus on seinällä, omalla paikallaan. Ihana viesti. Olen varma että Metsän Hengetär sai hyvän kodin.

Metsän Hengetär