Anna

Tämän viikon Annassa (12/2011) Casuarinaan tekemäni meikkipussi kylpyhuoneartikkelissa kuvaotsikolla Kaunis. Mukava otsikko :)

Kihisen

Kevätkevätkevätkesä! Aijai miten ihanaa! Tähän aikaan vuodesta alan kihistä intoa ja energiaa. Täpisen. Lisääntyvä valo ja paljastuva maa sekoittaa pääni. Pursuan ideoita ja intoa toteuttaa kaikki kertarysäyksellä että ehtisin suunnitella lisää uutta. Haaveilen puutarhasta, omasta mullasta johon upottaa kädet, illoista terassilla laiskatuolissa kaivelemassa maata kynsien alta. Venytellä kyykkimisestä kipeytyneita pohjelihaksia. Grillausta, kylmiä juomia lasissa jossa kilahtelee jäät. Kirkkaita värejä. Luonnoskirjaan piirreltäviä uusia tuotteita ja maalauksia, tuoreita haasteita ja pään vaivaa.

Odotan että saan kaivaa pyörän varastosta ja ajella työmatkat rantatietä, katsella vesilintuja ja loiskivaa vettä. Viime kevään huomasin miten meren väri muuttui yhenäkkiä vihertäväksi, silloin kun aurinko alkoi oikeasti lämmittää ja levät kasvaa vedessä. Samalla saapui meren tuoksu. Pyöräkautena voin taas tehdä töitä iltamyöhään ja lähteä belgialaisen miehen juoksumatkoille mukaan, haistelemaan miltä tuoksuu kun kesä alkaa. Odotan ensimmäisten nokkosten ihanaa voimakasta hajua. Jahdata jäniksiä. Kastella varpaita jääkylmässä vedessä ja arvoida reilusti yläkanttiin milloin voisi jo uida.

Nyt minulla on työn alla uusia Glamoureita, miltei valmiina, ensi syksyn uutuudet tulossa seuraavaksi, sitten maalauksia. Casuarinaankin on tulossa uutta ja äärimmäisen innostavaa. Haluaisin valvoa kaikki tunnit ja vaan jatkaa jatkaa maalaamista. Harmittaa kun on nälkä, tai on pakko nukkuakin. Tai että lupasin mennä kuntosalille (onneksi lupasin).

Rakastan kevättä! Ihana kun sen on täällä.

Kuva Villivihanneksia blogista.

Sara

Rantakoski Designsin taidetta Sara-lehdessä artikkelissa Vintti täynnä valoa, jossa esitellään Ulla-Maija Tammisen kaunista kotia. Tuotteet ovat osa sisustusliike Casuarinaan tehtyä sarjaa, maalaus sängyn päällä A Girl With a Peony ja tyynyt sängyllä See No Evil, Hear No Evil, Speak No Evil. (Sara 4/11).

Virtuaalimatkailua

Taannoin kun kaipasin värejä ja ärsykkeitä, sain ensiapua muutamista kaukaisista blogeista, erityisesti niiden kuvista. Edelleenkin nautin päivittäin näistä ja ajattelin jakaa ilon teidänkin kanssa.

Bankoking, jonka kiehtovia ja värikkäitä kuvia postaa Essi, suomalainen opiskelija.

Hajanaisia sadekuuroja -ajatuksia Kalaharin laidalta, on suosikkini, kuvien kanssa kiinnostavia kirjoituksia. Afrikkakaipuuni kasvaa joka tekstiltä. Kyllä kulttuurit ovat sitten kiinnostavia.

Images of Saudi, suomalaisen sairaanhoitajan kuvittamana.

Mizyéna, kutsuvia kuvia Tunisiasta, myöskin suomalaisella kuvakulmalla. Näiden kuvien väreistä (ja myönnetään, kujakissoista) haltioidun niin että moniin kuviin palaan päivän mittaan uudelleen.

Nyt sitten voitte viettää salaa kaukomatkahetkiä perjantai-iltapäivän laiskistuneessa ilmapiirissä työpaikalla. Jos El Jefe saa kiinni rysän päältä, syyttäkää vain minua. Myönnän auliisti syyllisyyteni.

Se päivä jolloin joku viimein keksi teleportaalimatkustuksen on riemun päivä. Joskus mietin mitähän tapahtuisi, minne kerääntyisi sankimmat joukot ihmisiä, kellahtaisiko maapallo.

Uusia

Sen lisäksi että minulla on uusi kampaus, minulla on myös päivitetyt nettisivut!

Herrasväki on hyvä ja käy tutustumaan klikkamalla oikeanpuoleisen sivupalkin Rantakoski Designs logoa. Uutuudet on hyvin esillä kaupassa ja lisäksi minulla on nyt Press-blog jonne saan selkeästi lehtijutut esille.

Olen päivityksestä extrailoinen koska opin viimeinkin itse päivittämään sivuni. Nyt pystyn vaihtelemaan sinne uusia asioita useammin kuin ennen. Tuntuu hyvältä olla taas yhdessä uudessa asiassa omatoiminen. Vielä kun saan ostoskorillisen nettikaupan perustettua niin avot (millonkahan siihen olisi aikaa...).

Sitten kampauksesta. Erityisen tärkeää nämä kampausasiat... Menin aivan uudelle kampaajalle nimeltä Jana. Hän ottaa vastaan Freda 29. Peilissä. Olen ylen kiitollinen universumille (Kristianille) että löysin sinne. Alusta alkaen oli selvää että nyt olen hyvissä käsissä, Janalla oli hyvät, varmat ja perustellut mielipiteet sekä ilmeinen ammattitaito. Nyt minulla on ihana uudistunut kampaus, väri ja olo. Ongelmakohdat ovat kadonneet ja opin jopa käyttämään suoristusrautaa. Kolme tuntia hurahti huomaamatta, yleensä nimittäin aika tuntuu pitkälle ja tuskastun. Nyt olo oli kodikas ja hyvä koko ajan. 10 pistettä Janalle, suosittelen!

Lisäksi minulla on neitseellisen uusi työpöytä. Vaihdoin vanhan kaksi vuotta käytössä olleen painopinnan uusiksi. Vanhasta tuli taidetta (siitä myöhemmin). Nyt pöytä loistaa valkoisuuttaan ja kutsuu sotkemaan. Jotenkin ihana hetki aina. Tarkkasilmäisimmät huomaavat alla olevasta kuvasta myös että samalla jatkoin pöytää 1,5m x 1,5m palalla joka on korkeammalla kuin entinen pöytä. Nyt minulla on korkeus myös hitaampitempoiseen seisomatyöhön, eipä tarvitse kumarrella ja kipeyttää selkää.

Uudesta pöydästä innostuneena väsäsin itselleni vanhasta painopöydästä Mood Boardin (kuvassa oikealla nojaamassa hyllyyn). Sinne kiinnitän muistilappuja ja ideoita, inspiroivia kuvia ja ajatuksia, hajanaisia aatoksia tulevista kuoseista ja maalauksista. Seinä on tuottanut iloa ja innostusta. Mukavaa nähdä päivän mittaan innostavia asioita ja hauskaa tulevaa. Minulla on tunne että minun pitää kohta laajentaa suurempaan koska koko ajan löydän lisää asioita jotka haluaisin esille. Olen jopa joutunut jo karsimaan etteivät asiat huku toisiinsa.

Niin ja vielä yhden uutuuden esittelen. Ostin Marimekosta (ohitan Marimekon tehtaanmyymälän päivittäin työmatkallani) kivan ulkoilutakin nimeltä Ulappa, mustana. Siitäkin olen iloinen. Kevätkin (kai) tulee ja suloiset kävelyilmat.

Pöydän päällä näette ensi silmäyksen kevään uusiin Glamourin pyyhevärityksiin. Ensi viikolla niistä enemmän. Voi uutta uutta uutta! Kevät ja lisääntyvä valo tämän tekee. Ah.

.

Narinamaanantai

Olen huono maanantai-ihminen. Herään vaivalloisesti, tai en oikeastaan edes herää, toimin hitaasti ja automaattisesti aamun ohi. Silmissä on liimaa. Haluan ryömiä takaisin sänkyyn ja nukkua lisää. Väsyttää. Tökkii. En suoriudu normaalisti juuri mistään.

Olen vastahanka ja enkä.

Pakottaudun työhuoneelle koska niin kuuluu tehdä maanantaisin. Istun bussissa edelleen kärttyisänä kun kaikki ärsyttää. Töissä surffaan koneella pari tuntia turhaa ja edelleen tahmoo. Sitten juon työhuonenaapurin kanssa kahvit (n. 1,5 litraa itselle). Hitaasti alan virkoamaan ja saan ehkä jotain tuottavaakin tehtyä. Mutta koko päivänä en ole vielä tiistain tasolla.

En ymmärrä miksi aina näin. Vaikka olisin kuinka nukkunut riittävästi ja levännyt halki viikonlopun. Tämä on tyystin henkistä maanantain vastustusta jonka alitajuntani kehittää ilokseni, ihan itsenäisesti. Siitäkin huolimatta että työni on kivaa ja rakastan työhuonettani. Onko tämä ekaluokasta asti kehittynyttä opittua maanantaitapaa?

Tänään olen surffannut luontaiskosmetiikkasivuja, vaatteita, puhelinliittymiä ja oikotiellä asuntoja. Lukenut uutisia ja blogeja. Suunnitellut tulevia päiviä kalenteriin ja siirtänyt osan tämän päivän hommista huomiselle (jokamaanantainen toimenpide). Kuplapeliin en ole vielä alkanut vaikka sekin saattaa olla edessä. Harmittelin että ystävä on saanut töitä enkä voi soittaa tunnin puhelua hänelle. Söin lounaani etuajassa koska en keksinyt enää muutakaan tekemistä. Mietin Kekkosta ja Mannerheimia. Ja japanilaisia. Pohdin joulupipareita ja että kehtaisinko ottaa nokkaunet työhuoneen sohvalla. Katselin päivän työlistaa viidennen kerran ja arvoin voisiko jostain vielä karsia. Sitten sätin itseäni kun en ryhdy. Hitsi kun olen itselleni vaivalloinen.

Huomenna tämä on ohi. Olen taas normaalissa työvireessä ja energinen. Perjantai-iltana harmittaa kun lauantaina en tee töitä. Kun innostaisi vielä kokeilla tuota ja viimeistellä tämä. Sunnuntai-iltana kahdeksan jälkeen alkaa sunnuntaiangsti ja maanantai avautuu totuttuun tapaan vaikeasti. Ei kuulkaa järjen häivää tässä.

Yhtä juhlaa

Onneksi Murphyn laki toimii myös positiivisesti. Minulla on menossa vierassuma ja se on ihanaa. Kavalkaadin avasi hiihtolomavieraat, heidän lähdöstään päivä väliä ja tapasin kaksi rakasta ystävää joihin tutustuin Belgiassa. Nämä ystävät on belgialainen mies ristinyt Marimekoiksi, sillä he tietävät kaiken Marimekon mallistosta ja historiasta, he ovat matkustaneet kaikkialle maailmaan nähdäkseen Marimekon liikkeet muissa maissa. Heillä on koti ja vaatekaappi pullollaan Marimekkoa, molemmille mallit sopivat täydellisesti. Tälläkin vierailulla sain muotinäytöksen Kampin liikkeessä (hauskaa!). Lisäksi sain heiltä myöhästyneenä syntsälahjana ihanat Sukat makkaralla-lasit.

Siitäpä päivä väliä ja eilen tapasin taas yhden Belgiaystäväni Kristianin superhauskan illanvieton merkeissä. Söimme hyvää ruoka ja joimme vähän liikaa hyvää viiniä. Tämän ystävän kera meillä on aina uusia hankkeita ja ideoita kehitteillä, puhkumme luovaa intoa ja lietsomme toisemme sfääreihin. Valokuvaajana hän on kuvannut ystävällisesti paljon töitäni ja keksimme aina uusia kuvaushankkeita (kunhan vaan löydämme vielä aikaa niiden toteuttamiseen). Lisäksi odotan innolla esitellä teillekin hänen uusimmat upeat työnsä, 3-4 metriset valokuvataulut. Näin niistä vedoksia ja ne ovat henkeäsalpaavia.

Ja ensi viikolla saan vielä yhden ihanan Belgiaystäväni vieraisille. Luvassa on elokuvaa, herkullista ravintolaruokaa, yömyöhään sohvalla rupattelua viimeaikojen kuulumisista. Niin ja shoppailua, tietekin.

Zaijai, tunnen olevani etuoikeutettu, niin rakkaita ihmisiä tapaan kerralla. Olen täynnä virtaa ja energiaa. Ystäviltä saa niin paljon kaikkea ihanaa henkistä. Hymyilyttää nytkin kun tätä kirjoitan.

Sukat makkaralla. Nämä ovat niin ihanat että joudun varmaan palaamaan liikkeeseen ja hankkimaan lisää. Värit ovat huimat ja ihanasti erit. Lisäksi löysin palalaarista juuri sopivan palan Satula-kangasta pöytäliinaksi. Sopii keittiöni punaiseen värimaailmaan. Kun kankaitahan minulla ei omasta takaa olekaan...