tiistai 8. helmikuuta 2011

Ärsykevaje

Viime aikoina olen huomannut ajautuvani uudelleen ja uudelleen sivuille joista saan katsella kuvia Afrikasta. Erityisesti niitä kuvia jotka ovat tulvillaan väriä. Minuun on iskenyt kaukokaipuu, haluaisin sukeltaa noihin värikkäisiin huoneisiin, kauppoihin ja vaatteisiin. Istuskella punamultaisella aukiolla auringon paahteessa liian kuumasti, mausteita haistellen, imeä värillisiä, meluisia ja tuoksuvia ärsykkeitä pääni täyteen. Varastoida ja muheltaa niissä mielinmäärin.

Vaikka tämä valkoinen talvi onkin ollut minusta ihana, huomaan että värien vaaleus ja valon valjuus alkaa riittää. Kaipaan voimakkaampaa. Kaipaan hälyä ja meteliä, huutoa ja naurua, punaista, okraa ja oranssia. Silmiin sattuvaa limeä ja turkoosia. Liian kovaäänistä musiikkia huonosta radiosta. Ylimaustettuja ruokia. Tummia samettisia sirittäviä öitä ja kamalan kuumaa. Paljon, enemmän ja ylenpalttista.


Haluaisin asua tässä talossa

Pestä täällä pyykkini

Tällaisessa keittössä kokkaisin

näillä mausteilla

näille astioille

ja näiden naisten kanssa

Häneltä ostaisin kankaat

Heidän kanssaan olisin ystävät

Täällä vaihtaisin päivän polttavimmat uutiset, istuskelisin kaikessa rauhassa rupatellen ja katsellen, itseeni kaiken imien

Tämän porukan kanssa tanssisin ja laulaisin (huonosti) apinanleipäpuun varjossa

Parempaa musiikkia kuuntelisin illalla käsissäni huurteinen lasi romminmakuista juomaa

Ja tässä joukossa kulkisin askareihini

Jos kaipaisin pikkuruisen rauhaa, menisin tänne yhdeksi yöksi luonnon helmaan

Eikö tekisi hyvää kuulkaa, eikö?


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sinä varman oletkin Afrikkasieluinen. Katotaanpa vaan sinun tekstiilejäsi, varsinkin varhaisia. Ihania, voimakkaita värejä

anna kirjoitti...

Ehkäpä olenkin :) Itsekin pidän aikaisempien töiden väreistä, mutta suomalaisille pitää tehdä vaaleampia. Onneksi on myös seassa värikaipuisia ihmisiä.

Pian esittelen uudet kesäkankaani ja niissä piisaa väreissä.