torstai 10. toukokuuta 2012

Käsityöläisen arkea

Työhuonenaapurini Sahlbergin Pörrö kirjoitti hienosti blogissaan käsityöläisen arjesta. Siitä miten ihmiset helposti puhuvat yhtä ja tekevät toista. Kivijalkaliikkeessä myytävä, suomessa tehty T-paita jää multikansallisen T-paidan jalkoihin kun hinta ratkaisee. Lukekaa koko kirjoitus tästä, suosittelen jos aihe kiinnostaa. Itse allekirjoitan asian tyystin. Myös siltä osalta että yleensä käsityöläiset jäävät jakoihin messujärjestelyissä ja muissa tapahtumissa, me olemme niin pieni kiltti ryhmä, kukaan ei pelkää sijoittaa meitä takavasemmalle. Silti hinnat ovat samat yksin yrittävällä käsityöläisellä kökköhallissa C ja vaikkapa Adidaksella areenalla A. Vaikea uskoa että jollakin muulla alalla olisi näin paljon sinnittelijöitä, rakkaus luovaan työhön pitää meidät touhussa mukana, vaikka tulos on usein pieni ja palkkaa saa alle minimin.

Edit. Nostan Maahiskan kommenttilaatikkoon jättämän oman tekstin asiasta tähän teillekin, samaa asiaa toiselta käsityöläiseltä, lukekaa tästä.

2 kommenttia:

Maahiska kirjoitti...

Samaa olen pohtinut vuosikaudet... http://maahiska.blogspot.com/2012/02/korusuunnittelun-ja-tekemisen.html
:S Nyt olen tullut siihen tulokseen, että raha on vain bonusta siitä että tekee mitä joka tapauksessa tekisi ilman palkkaakin...

Anna kirjoitti...

Maahiska, kiitos kommentista. Tekstisi oli myös lukemisen arvoinen, todella.

Mietin vain että ei se niin saisi olla, että tekee työtä ilman palkkaa. Vaikka työtä rakastaa, tarvitsee silti pötyä pöytään.

Ihmisten kulutuskäyttäytyminen on nykyisin kertakäyttäkulutusta, ostetaan paljon ulkomaista, halpaa ja huonolaatuista, ei edes odoteta sen olevan kestävää koska asia korvataan pian uudella. Pääsee taas shopppaamaan. Mutta tällä kaavalla kärsii luonto, hikipajan pikkulapset ja veromarkatkin voisi toisella tapaa jäädä Suomeen. Toivon että kulutuskäyttäytyminen voisi muuttua kestävämmäksi ja kotimaista työtä tukevaksi. Niinkuin oli ennen. Käsityöläinenkin saisi leipänsä ja hyvänä päivänä särvintä leivän päälle.