Viime aikoina olen huomannut ajautuvani uudelleen ja uudelleen sivuille joista saan katsella kuvia Afrikasta. Erityisesti niitä kuvia jotka ovat tulvillaan väriä. Minuun on iskenyt kaukokaipuu, haluaisin sukeltaa noihin värikkäisiin huoneisiin, kauppoihin ja vaatteisiin. Istuskella punamultaisella aukiolla auringon paahteessa liian kuumasti, mausteita haistellen, imeä värillisiä, meluisia ja tuoksuvia ärsykkeitä pääni täyteen. Varastoida ja muheltaa niissä mielinmäärin.
Vaikka tämä valkoinen talvi onkin ollut minusta ihana, huomaan että värien vaaleus ja valon valjuus alkaa riittää. Kaipaan voimakkaampaa. Kaipaan hälyä ja meteliä, huutoa ja naurua, punaista, okraa ja oranssia. Silmiin sattuvaa limeä ja turkoosia. Liian kovaäänistä musiikkia huonosta radiosta. Ylimaustettuja ruokia. Tummia samettisia sirittäviä öitä ja kamalan kuumaa. Paljon, enemmän ja ylenpalttista.
Vaikka tämä valkoinen talvi onkin ollut minusta ihana, huomaan että värien vaaleus ja valon valjuus alkaa riittää. Kaipaan voimakkaampaa. Kaipaan hälyä ja meteliä, huutoa ja naurua, punaista, okraa ja oranssia. Silmiin sattuvaa limeä ja turkoosia. Liian kovaäänistä musiikkia huonosta radiosta. Ylimaustettuja ruokia. Tummia samettisia sirittäviä öitä ja kamalan kuumaa. Paljon, enemmän ja ylenpalttista.
2 kommenttia:
Sinä varman oletkin Afrikkasieluinen. Katotaanpa vaan sinun tekstiilejäsi, varsinkin varhaisia. Ihania, voimakkaita värejä
Ehkäpä olenkin :) Itsekin pidän aikaisempien töiden väreistä, mutta suomalaisille pitää tehdä vaaleampia. Onneksi on myös seassa värikaipuisia ihmisiä.
Pian esittelen uudet kesäkankaani ja niissä piisaa väreissä.
Lähetä kommentti