Meillä on sairastettu hartaudella jonkin sortin influenssaa. Ensin aloitti belgialainen mies jota sitten kiltisti seurasin. Kaikenlainen ajatustoiminta on ollut jähmeää ja edelleenkin ainoa konkreettinen asia jota päästäni lähtee on räkä.
Olen haaveilut kosteasta ilmasta ja lämmöstä, vilvoittavista lempeistä tuulista, pitkistä huurteisista drinkeistä ja rentouttavasta kipeitä lihaksia hellivästä hieronnasta. Lisäksi untuvanpehmeistä patjoista ja lämpimistä höyhenen keveistä täkeistä, rapisevan puhtaista lakanoista, viileistä mentolikääreistä jotka lempeät kädet käärisivät pääni ympärille. Ja niin edelleen.
Huvituksekseni olen katsonut kaikenlaista turhaa televisiosta ja pohtinut kaikenlaista yhtälailla turhaa. Lukenut onneksi kivoja kirjoja, joten ihan hukkaan heitettyä aikaa tämä ei ole ollut. Ainoa asia joka todella hyötyi sairastamisesta ovat käteni joiden iho on ollut hätää kärsimässä pakkasista ja kuivasta ilmasta yhdistettynä alituiseen käsienpesuun (maalaushommat näet).
Ystäväni kertoi lukeneensa miten joihinkin käsi- ja huulirasvoihin laitetaan mineraaliöljyä (mineral oil/paraffinum liquidum/petrolatum) joka ovelasti koukuttaa kuivattamalla ihoa entisestään. Ostin äskettäin apteekista kalliin käsirasvan joka tuntuu aivan ihanalta siihen saakka kun kädet pesee seuraavan kerran saippualla, sitten tunne on entistä kuivempi, syy selvisi sitten mineraaliöljystä.
Niinpäs menin ja hankin L'occitanen käsirasvan jolla olen hellinyt käsiäni sohvalla maatessani. Metka juttu miten suurta mielihyvää voikin niin pieni asia tuoda kun käsien kipeä iho joka pehmenee päivä päivältä. Taivaalinen käsirasva, voin todella suositella. Lisäksi sain näytteen kosteuttavasta naamiosta jonka jälkeen ihoni oli kuin jonkin muun iho, niin pehmeä ja levännyt se oli.
L'occitane on kiva liike joka "tarjoaa alkuperäisiä ja luonnollisia tuotteita kunnioittaen Provencen perinteitä". Minuun vetoaa ideologia jonka mukaan kaikki mahdolliset ainesosat on orgaanisesti kasvatettu ja tuotteisiin käytetään mahdollisimman vähän turhia kemikaaleja. Rustiikkiset maalais-ranskalaiset purnukat etiketteineen ovat sellaisia joilla mieluusti sisustaisin unelmieni kylpyhuoneen. Niin että olen hartaudella kolunnut heidän nettisivujaan läpi ja kuvitellut kuinka säteilevä minusta tulisikaan, tuoksuvainen persikan pehmeä iho kauttaaltaan, kun olen tervehtynyt ja hankkinut arsenaalintäydeltä L'occitanea. Että tällaista turhuutta viime päivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti