Palanen taivasta

Poikkesin eilen Kaakaopuussa joka myy belgialaista Leonidas-suklaata. Jos en ole vielä maininnut, niin mainitsen nyt; kun kerran maistaa käsintehtyä belgialaista suklaata, on maku muihin suklaisiin mennyt iäksi (joulusuklaakonvehdit ovat turhia, Mignon-pääsiäismunat ovat turhia). Käsintehdyn suklaan tuoreus ja maku on aivan omaa luokkaansa, siinä vasta alkaa ymmärtää mistä suklaassa oikeastaan on oikein kysymys (vaikka luulin tietäneeni siitä kaiken).

Kaakaopuun valkosuklaakaakao on taivaallista. Niin hyvää että hiljaiseksi vetää. Jos ikinä liikutte Helsingissä Kampin tai Itäkeskuksen ostoskeskuksessa käykää kokemassa uskomaton makunautinto. Vertaansa vailla. Myös normikaakao on ihanaa, mutta valkosuklaan ystävät, kiitätte minua tuhannesti mielessänne jos maistatte. Niin samettista, vaniljaista ja täyteläistä, että maailman huolet unohtuvat hetkeksi. Ainoa iso miinus siitä että kaakaot tarjoillaan pahvimukista. Mikä moka. Tämän sortin juoma olisi ehdottomasti saatava kauniista laakeasta porsliinikupista.

Nougatin vannoutuneena ihailijana konvehdeista suosittelen:

Marron, kahvilla sävytetty ihanuus

Gianduja, pelkkää maailman parasta nougatia

Louise, häivähdys paahteista karamellia

Ei nougatia, vaan karamellisoitua appelsiininkuorta suklaahunnussa, koska rakastan oikeaa 'kitkerää' appelsiinimarmeladia, tämä namu on ihastus.

Belgialaiset fanittavat maustetulla kermavaahdolla täytettyjä konvehteja. Kummeksun edelleenkin etten niihin ole oppinut. Jotenkin siinä sekoitetaan minulle liikaa yhteen. Onneksi näin, sillä saamme jatettua suklaaboksit sovussa, minä saan nougatit ja belgialainen mies kermavaahdot ja marsipaanit.

Tämä postaus koska maistan vieläkin mielessäni haikeana valkosuklaakaakaon, ja lisäksi siinä toivossa että Leonidas palkkaisi minut mainostamaan itseään kaakaopalkalla...