Elähdyttävä luonto

Kevät belgiassa on juhlaa. Luonto ystävällisesti esittelee uusia kauneuksia jonossa vuoronperään, niin ettei yksikään jäisi toisensa varjoon. Kukkivia puita on hurjan paljon, kaikkia en edes tunnistanut. Magnoliat, kirsikat, omenat, kastanjat, se puu jossa on kirkkaan keltaiset pienet kukat ja moni muu, jokainen vuorollaan. Ihanien yllätysten sarja. Kotimme vieressä soikion muotoista aukiota reunusti suuret kirsikkapuut. Kun ne kukkivat vaaleanpunaisuus oli huikaiseva koko aukiolla. Työmatkalla kävelin toisen kirsikkapuumetsikön läpi, katselin kuinka valo siivilöityi kukkien ja pienten oliivinvihreiden lehdyköiden lävitse kymmenissä sävyissä. Autoton sunnuntai osui aina kastanjoiden kukkimisaikaan, ja kun pakokaasut puuttuivat tuoksuivat kastanjat tuoreilta ja makeilta ja kesältä. Kukkivien puiden reunustamia katuja kävelin edes takaisin keväthurmoksessa.

Suomessa juhla osuu minusta alkukesään. Niihin muutamiin viikkoihin kun kaikki kasvaa hirmuista vauhtia ja tuoksuu huumaavalta. Tuntuu ettei tuoksua saa tarpeeksi sisäänsä, niin herkullista se on. Koska Belgiassa asuessani kesälomakuukausi osui aina elokuuhun, jäi alkukesä kokematta seitsämän kertaa. Ensimmäisenä Suomivuonna olimme molemmat totaalisen pyörryksissä kesästä. En muistanut enää miten nopeasti kaikki kasvaa ja miten ylenpalttista ja vihreää ja tuoksuvaa. Pyöräilimme ympäri Laajasalon saarta jokaikinen ilta humaltuneena luonnosta (vannon että kuulimme kohinan jolla kasvit kasvoivat). Lisänä meren suolainen tuoksu ja ihanat saarimaisemat. Brysselin keskusta-asumisen jälkeen autuas olotila.

Kun belgialaisen miehen vanhemmat tulivat Suomeen ensi kertaa (elokuussa) he kulkivat ulkosalla nuuskutellen. Toivoivat että saisivat ilmaa mukaansa pullossa. Silloin tuoksuivat loppukesän kasvit ja männyt. Kesämökkivierailulla järven tuoksu oli uusi. Ymmärsin hyvin mistä puhuivat. Harvassa on ne paikat Keski-Euroopassa jossa jokun vielä joltain tuoksuu. Ei siellä välttämättä pahalta haise, kaikki tuoksut vaan puuttuvat, sen verta saasteista siellä on ja luontokin vähissä.

Olikohan tämä sen seitsämäs kerta kun tästä kirjoitin... ?

Laajasalo on ihana paikka. Vaikka kaipaankin Belgian kevättä, silti odotan vielä enemmän Suomikesän alkua.