Myyjäistunnelmia

Myyjäiset oli ja meni mukavasti, ja jättivät jälkeensä uuden kiireen. Kaksi päivää olen nyt riehunut kaupunkiasioilla, ja työhuoneella puhertanut tilauksia. Muistellut kivoja myyjäistunnelmia.

Sain suureksi iloksi huippuhauskat naapurit. Oikealla puolellani keramikko Tarja, eläkeikään ehtinyt energiapurkaus (toivoisinpa olevani aikanaan yhtä ehtivä eläkeläinen kuin hän). Jäädessään osa-aikaeläkkeelle, hän vuokrasi saman tien taloyhtiöltä alakerran askarteluhuoneen ja perusti sinne keramiikkapajan. Hiukkasta myöhemmin hän vuokrasi pihan käyttämättömän halkoliiterin ja pisti puutyöpajansa toimintakuntoon. Siellä tehdään pikkiriikkisiä nukketalon huonekaluja "omin pienin pullehin kätösin". Lisäksi Rouva T laulaa alttoa kuorossa nimeltä Nostalgia ("vielä hieman enemmän viskiä ja tupakkaa niin saan entistä paremman alton"), sanottelee lauluja Teostolle, takoo kaikenlaisia eteen sattuvia innostavia hommia ja tutustuu uusiin ihmisiin "niin kauan kun osaan auttamatta nauraa ja sokeri suussa sulaa".

Vasemmalta puoleltani löysin nastan pimun. Emilia tekee yrityksessään Nastapimu kaikenlaista hauskaa, tsekkaa kuvia täältä. Hattuja ja asusteita pääasiassa, mutta myös superhauskoja eläinpussukoita ja -kamaa. Ilahduin näistä hirmuisesti. Emilia oli kaikin puolin kiva tuttavuus, varmaan keksimme jotain kivaa yhdessä tulevaisuudessakin. Ja tietenkin sunnuntaina ennen pakkaamista suoritimme vaihtareita, saldoni tässä:

Hurmaavia pehmeitä joulukuusenkoristeita, huomatkaa kimaltavat swarovskit.

Hauskoja pehmeitä avaimenperiä koristeltuina erilaisilla hulluilla elukoilla, tässä kissa-puuma

Nerokas heijastin, ei roiku narun päässä tarttumassa kaikkeen ja repimässä takkia.

Sokerina pohjalla Api, en voinut vastustaa, niin ihana hän on.

Ilme on mahtavan piittaamaton.

Tapasin ilokseni monia vanhoja asiakkaitani kahden vuoden takaisista joulumyyjäisistä, he tulivat asiakseen kertomaan miten tyytyväisiä ovat olleet ostamiinsa joululiinoihin (jotka otetaan pois käytöstä vasta pääsiäisenä). Kankaat ovat säilyneet hyvinä pesuista toiseen ja ilahdutavat edelleen. Voisiko olla parempaa kuin tavata tyytyväisiä asiakkaita? Tuotteissani on jotain sellaista kummaa että ne jatkavat ilahduttamista ajan myötä, usein tapaan ihmisiä jotka pysäyttävät kadulla/myyjäisissä, ja kertovat mitä kamoille kuuluu, kenelle antaneet ja miten niistä on pidetty. Niin kiva kuulla.

Termi

Joulumyyjäisterveisiä. Yhdeksän tunninn seisominen ja monien monien monien ihmisten tapaaminen vetää virrat niin ettei iltasella ole minusta mihinkään, ei edes normaaliin keskusteluun tai lukemiseen, saati sitten kirjoittamiseen niin että lauseissa olisi järkeä, tai mieltä. Opin tänään muutaman käytännöllisen termin. Jähi (jälkihiki), Yhi (ylähuulihiki), Sihi (silmähiki) ja Pyhi (keksi itse). Ei mennyt päivä hukkaan.

Eikä siksikään että ostin Taivaallista käsin tehtyä suklaata, joka oli pakattu läpinäkyvään kahisevaan pussiin, ihanina ohuina liuskakimpaleina. Tummaa, voimakasta ja samettisen pehmeää suklaata minttutwistillä. Nostatti seitsämänteen taivaaseen. Suklaata saa ostaa Lasipalatsin Maatilatorilta. Käymisen arvoinen paikka kaikin puolin ja nyt ihan erityisesti.

Joulumyyjäiset

Lähden tästä piakkoin roudaamaan tavaraa Katajanokalle, Wanhaan Satamaan, Naisten Joulumyyjäisiin. Siellä istuskelen sitten joulukankaitteni ja Glamour-settieni värikylläisessä seurassa keskiviikosta sunnuntaihin. Myyjäisissä on ihana, lämpöinen joulutunnelma, ja siellä on kiva rupatella ihmisten kanssa. Vaihtelua yksinäiseen työhuonemaalailuun. Tervetuloa moikkaamaan! Myyjäiset ovat auki ke-pe klo 10.00-19.00 ja la - su klo 10.00 - 17.00, löydät minut salista G.

En voi uskoa että kerkesin saada kaiken valmiiksi, tänään silittelin viimeiset liinat ja pesin viimeisen satsin pyyhkeitä. Luppoaikaa jäi puolisen tuntia kirjoittaa tänne. Tämä se mamálta opittu taito saada kaikki juuri täpärästi valmiiksi, mutta ei yhtään aiemmin, ja aina karmealla viimehetken paniikkikiireellä.

Kiire!

Turhake

Minusta maailman turhakkein on lehtipuhallin. Kaikki huoltomiehet ovat niin kovin ihastuneet laitteeseen, oletan että se tuo miehistä uskottavuutta työhön harjan ja haravan sijaan. Työasentokin on sellainen miehekäs selkäkaarinotko. Sillä pitää lehtien lisäksi siivota roskat pari kertaa viikossa ja keväällä hiekoitushiekat niin että hampaissa ratisee monen päivän ajan. Se ääni on kamala, olen vakuuttunut että vehkeen voisi tehdä vaimeallakin äänellä, mutta se ei enää olisi sitten niin macho. Ja aina pitää puhallella aikaseen aamulla, että kaikki varmasti tietävät miten ahkeraan täällä tehdään työtä, anivarhaiseen jo, niin tehdään (loppupäivän voikin sitten kaffitella).

Työhuoneeni pihalla käydään mielenkiintoista lehtisotaa. Naapuritalon erottaa meistä verkkoaita. Huoltomies puhaltaa lehdet täältä meidän puolelta verkkoaitaa kohti, osa lehdistä menee tietenkin aidan toiselle puolen. Parin päivän päästä naapurin huoltomies tekee saman. Tätä olen seurannut nyt siitä saakka kun ensimmäiset lehdet alkoivat tippua. Nyt puhallellaan säälittäviä puolimaatuneita ja vetisiä lehtinippuja. Mutta periksi ei anneta.

Sunnuntaikirja ja Alexander

Tänään pidän oikeaa vapaapäivää, mutta minulla on projekti. Eräs ihana kirjaston kirja on lukematta ja auttamatta myöhässä. Sen luen tänään, ihana kun on ihan pakko!

Ihastuin kovasti aikanaan Alexander McCall Smithin kirjasarjaan Mma Ramotswesta, Naisten etsivätoimisto nro 1. Kirjat kertovat perinteisen ruumiinrakenteen omaavasta afrikkalaisesta naisesta, joka perustaa etsivätoimiston. Mysteerejä ratkotaan, ja niihin puuttumista pohditaan sangen filosifisesti. Kirjoissa on jotain ihanaa viipyilevää tunnelmaa, inhimillisten ongelmien pohdintaa inhimillisesti. Afrikkalaisen elämän kuvaus vie mukanaan lempeästi. Mutta Mc Call Smithillä on muitakin sarjoja joita jostain käsittämättömästä syystä ei ole käännetty suomeksi.

Alexander

The Sunday Philosophey Club-sarja esittelee Isabel Dalhousien, keski-iän ehtoopuolelle juuri ja juuri astuneen filosofin, joka kirjoittaa työkseen (ja anteliaan perinnön turvin) pientä filosofiseuran julkaisua "Rewiew of Applied Ethics". Kirjoittamisen lomassa Isabel kiinnostuu (ystäviensä mielestä turhankin paljon) muitten ihmisten asioista ja työntää lusikkansa toisiin soppiin. Myöhemmin hän rakastuu itseään huomatavasti nuorempaan mieheen, ja tästä aiheesta kumpuaa runsaasti lisää filosifisia pohdintoja ja ongelmia, iloa ja epävarmaa hävetystä. Kirjat ovat Mma Ramotswen ilmapiiri vietynä Skotlantiin, Edinburghin kaupunkiin, ja maustettuna skotlantilaisilla mausteilla afrikkalaisten sijaan. Aivan ihania kirjoituksia ja mietteitä nämäkin. Sarjassa on tällä hetkellä kuusi ihastuttavaa kirjaa.

The 44 Scotland Street-sarja kertoo yhden pienen kerrostalon asukkaiden elämistä ja ympärystöstä, myöskin Edinburghin kaupungissa. Kirjan äänenä puhuu Pat joka viettää toista välivuottaan, ja muuttaa asumaan solukämppään taloon numero 44 Scotland Streetillä. Pat tutustuu muihin asukkaisiin ja sotkeutuu heidän asioihinsa hartaudella. Ensimäinen kirja "The 44 Scotland Street" ilmestyi alunperin The Scotsman-lehdessä kuuden kuukauden aikana päivittäisinä pätkinä. Suosio oli niin suuri että tarina sai jatkoa kirjojen muodossa. Näitä kirjoja on sarjassa nykyisin viisi kappaletta.

Professor Dr. von Igelfeld Entertainments-sarja esittelee saksalaissyntyisen professorin Moritz-Maria Von Ingelfeldin, hajamielisiä polkuja ja ajatelmia. Professorin suurin saavutus, ja suuri ylpeyden aihe, oli kirjoittaa kirja Portugalin epäsäännöllisistä verbeistä. Moritz-Maria ei sotkeudu kovin muiden elämiin, mutta on puolestaan sotkussa omansa kanssa. Sarjaan kuuluu kolme kirjaa.

Näiden lisäksi McCall Smith on kirjoittanut lukuisia lastenkirjoja (joita on jonkin verran käännettykin), kolme novellikokoelmaa ja kaksi yksittäistä romaania.

Alexander kirjoittaa niin kauniisti ja lempeästi naisnäkökulmasta että on vaikeaa kuvitella kirjailijan olevan mies. Olisipa kiva tietää enemmän hänen elämästään, kasvoiko hän suuren sisarlauman keskellä, oliko hänellä ihana pohdiskeleva äiti, lempeän huolehtiva isoäiti, tai lukuisia muhevia sukulaistätejä vaikuttamassa (ainakin hänellä on takuulla onnellinen vaimo). Ehkä lapsuus Botswanassa avasi hänessä jotain mukavaa joka kukoistaa edelleen.

Kirjalijalla on muitakin projekteja hihassaan. Botswanaan, Kgale Siding nimiseen kaupunkiin, hän perusti pienen naisten oopperatalon, The No. 1 Ladies’ Opera House. Oopera toimii pienessä autotallissa (joka toimii ravintolana päivisin) ja projektin tarkoitus on tarjota esiintymismahdollisuus Botswanan lahjakkaille naislaulajille. Tarkoituksena on esittää ainakin kaksi oopperaa vuodessa. Lisäksi ensimmäinen elokuva, Naisten etsivätoimisto numero 1, on ilmestynyt ja saanut loistavat arvostelut.

McCall.Smithin sivuille pääset tästä. Sivuilla on kuvia ja haastatteluja, sekä houkutteleva elokuvan traileri, suosittelen.

Tämän päivän kirjani on uusin The Sunday Philosophy Club-sarjasta, "The Lost Art of Gratitude". Käperryn sohvan nurkkaan torkkupeitteen alle, vieressäni puolen litran muki vaniljalattea, eikä minulle saa puhua kuin puolen tunnin intervallein. Ihanaa!

Uusioimista

Tämäkin lauantai vierähtää työhuoneella kovassa touhussa. Vettä sataa kaatamalla joten mikäpäs tässä maalaillessa. Talossa on hiljaista ja rauhallista, hyvää musiikkia, herkullinen lounas ja inspiroivia värejä. Hullumminkin voisi 'vapaapäiviä' viettää.

Kaffitauolla löysin hauskan idean vanhojen matkalaukkujen kierrättämiseen täältä. Tätä pitää kokeilla heti kun on aikaa. Vaikka yleensä käy niin ettei kissoille kelpaa mikään heitä varten hommattu juttu. Parhaat makuupaikat löytyy taittelemista odottavien puhtaiden pyykkien päällä (varmasti sen mustan paidan päältä), sängystä tyynyltä, aukijääneistä laukuista, tai sohvalta torkkupeitteen päältä juuri kun itse haluaisi käpertyä lukemaan kirjaa lämpimästi täkin alle.

Värit on kivasti His and Hers

Teemasta aasinsillalla ystäväni ihanaan Uusi-O yritykseen. Susanna uudistaa vanhat huonekalut uudella ja hauskalla tavalla. Katsokaa vaikka:

Elvis Tv-taso

Vihreä ruokailuryhmä

Kulkurin Valssi-tuoli

Pieni kaappi

Urheiluaiheinen sohvapöytä

Uusi-O:n sivuilta löytyy Galleria ja sieltä lisää kuvia. Erityisen hauskaa on nähdä huonekalut ennen ja jälkeen. Mm. ylläoleva pöytä on IKEA:n ikitylsä Lack-pöytä. Eipä uskoisi, niin kiva se on nyt. Uusi-O:sta voi ostaa valmiiksi uusioituja mööpeleitä, mutta voit viedä sinne myös omat vanhat ehostusta kaipaavat systeemisi. Uusioiminen voidaan tehdä mieliaiheellasi, tai omien ideoiden puutteessa voit luottaa Susannan ammattitaitoiseen ideointikykyyn. Ja taas luonto kiittää!

Karu muisto

Tänään matkalla kirjastoon ohitin terveyskeskuksen. Pihalla veti hepulia pieni poika. Hän huusi, kirkui, karjui, ruumis täristen, kyykistellen ja vääntyillen, naama punaisena ja tukka hikisenä otsaan liimautuneena. Oli hyvin selvää että menneillään on todellinen kauhuhetki. Ovella (kaukana) seisoi kyrsiintyneen näköinen iskä ja odotteli että poika rauhottuisi rokotukseen.

Kun palasin kirjastosta kuului kulman takaa sama huuto. Pian ohitseni vietiin tuulispäänä poikaa ranteesta, jalat letkuna ja ilmassa lötkyen. Ei auttanut itku markkinoilla.

Muistan penskana saman rokotuskauhun. Kahdella kerralla karkasin juuri ennen pistosta, siihen saakka pystyin pidättelemään. Ensimmäisellä kerralla en ollut kovin fiksu, piilouduin oven taakse, vedin vatsaa sisään ja koetin olla hengittämättä. Heti löysivät. Toisella kerralla juoksin odotushoneeseen ja syöksyin suikkana sohvan alle. Vaan mamá oli jo pakoa ounastellut ja oli vain askelta jäljessä. Sai nilkoista kiinni ja veti sohvan alta, muistan miten sormenpäät vinkuivat linoleumia vasten.