Mielikuvat ja kuvaavat mielet

Edellinen postaukseni herätti keskustelua erilaisista haaveellisista ajatuskuvista. Useimmilla ihmisillä on tiettyjä mielikuvia toisten asioista, yleensä sellaisia missä ruoho on vihreämpää. Itselläni on sellaisia tietysti myös. Yksi on millaista olisi olla maatilan emäntä. Olen siitä aikaisemminkin kirjoittanut (ilmeisesti useamminkin). Tuollainen harras kellarin hillopurkit-elämä. Kuvittelen että heräisin anivarhaisen katveessa (ilman herätyskelloa), vetäisin haalarit päälle ja astelisin rauhaisasti navettaan hoitelemaan elukoitani. Ne siellä ovelta jo myhähtelisivät ilosta, sitten voisi silitellä ja taputella ja tervehtiä huomenia. Niitä sitten hoitelisi aikansa, vaahtoavan lämmintä aamumaitoa tonkkiin, otsa vasten pehmeää lämmintä lehmänkylkeä. Sitten aamukahville, matkalla silmä lepäisi sen peltomaiseman yllä. Tuoreet munat matkalla kanalasta. Sittenpä olisikin aikaa päivällä louskutella mattopuita ja leivoskella tuoksuvia kullankeltaisia nisuja. Naapuriska pistäytyisi ehken kaffella. Kaappikello naksuttaa, kiikkustuoli natisee. Pihalla haukkuu pystykorva. Jonka nimi on Peni tai Musti. Kissoja kerillä uuninpankolla.

Juu. Tiedän kyllä että arki lienee sangen toisenlaista oikealla maatilalla. Kiirettä, kamalasti hommia, eikä sielläkään varmaan rikastumaan pääse. Ei ehdi niitä elukoita rapsuttelemaan ja hellimään siellä, ei.

Ystävälläni oli ruusuisia kuvitelmia siitä millaista olisi olla lääkäri, sellainen hyvä lääkäri. Jolla on aikaa hoitaa, kuunnella ja huolehtia. Pieni talo preerialla. Lääkärinlaukku kainalossa kulkisi potilaskäynneillä, kaikki tuntisivat ja ilolla tervehtisivät. Siellä kulkee se tohtori, kaikkien kyläläisten pelastaja ja lempinaapuri. Hän laskisi viileän lohdullisen kämmenensä sairaitten otsille ja helpottaisi oloja ihan olemuksellaan jo. Ojentelisi kuumeisille pikkuipanoille tikkareita. Ja viisaimpana opastaisi kaikessa muussakin askarruttavassa kuin vain ruumis.

Minua nauratti. Koska jos jokin minusta puuttuu niin se on tuollainen terveydenhuoltogeeni. Ei hoivaaminen sinällään vaan en oikein pysty ajattelemaan itseäni sairauksien, veren ja suolenpätkien kanssa. Niinpä tuo samainen kuvitelma on minulle seuraava: kauhulla odottelisin desinfektiseen valkoiseen takkiin pukeutuneena seuraavaa potilasta. Toivoisin hartaasti ettei tarvitsisi koskea mihinkään ruumiineriteisiin, ei kuunnella mitään ällöttävää, tai joutua hoitamaan jotain todella sairasta. Tai järkytysten järkytys diagnosoimaan jotain oikein tai väärin. Kamala vastuu ja hankalia potilaitakin vielä.

Lääkärihaaveilija nauroi maatilahaaveilleni yhtä rämäkästi päin naamaa.  Huomasimme että yhteistä näille kuvitelmille oli sellainen slow-fiilis. Että olisi aikaa olla rauhassa työssään ja elämässään. Olla läsnä ja hetkessä.

Sitten siirryimme pohtimaan että kenelle on ne automainokset tehty joissa auto sujahtaa halki tuntemattomien ja karujen vuorimaisemien. Näkyy vain sammalta, vuoria, kallioita, välillä tyrskyisiä lahdukoita, vaahtoisat pärskyt auton ylle, vaarallisesti. Missään ei ainoatakaan taloa, tai ihmistä. Että mikä se on se sanoma. Että kyllä on kesyttämätöntä nyt, ihan miehekkyyden ytimessä ollaan. Vai että jos joudut ajamaan tänne äärirajoille, niin tässä autossa persiesi puutuu vähiten.

Kaukana siintävä romantiikka

Metkallista on tämä yrittäjän elämä. Tiet vievät ihan yllättäviin kulmiin ja tilanteisiin. Yhtään ei voi etukäteen aavistella. Voi suunnitella kyllä mutta ei ne asiat silleen koskaan tapahdu. Mietin onkohan niillä Oikeilla Yrittäjillä sama tunne, ei varmaan. Hallitusti asettavat tavoitteet ja järjestävät tulevat tehtävät siistiin jonoon ja siitä sitten ryhdikkäästi seuraamaan. Ne on tietenkin niitä Menestyksekkäitä Yrittäjiä joiden pankkitilit, salkut ja taskut tursuavat rahaa. Joilla on lomaakin. Niitä jotka jakkupuvuissaan taputtelevat toisiaan olkapäille kokouksissa ja puristelevat silleen tiukasti käsiä. Niitä jotka delegoivat. Tykittävät. Briiffaavat. Vetävät liidejä ja klousaavat.

Minä olen silleen menestynyt että onpa jännästi taas uutta ja mielenkiintoista. 

Juuri nyt on ihan järjettömän paljon menneillään yhtäaikaa. Pää on niin pullollaan ettei oikein tiedä miten sen painon jaksaisi harteillaan kantaa (miten kaikki aina sattuukin yhtäaikaa?). Paraikaa kaiken ulkoasua uudistetaan, nettisivut ja muut, aivan puun takaa tuli tällainen näin laaja juttu kyllä. Tämä blogikin saattaa muuttua toiseen osoitteeseen siinä rytäkässä. Nettikauppa myös. Minulla on yllättäen agentti. Ja agentin kanssa puuhataan kokoon kokonaan uutta mallistokokonaisuutta, kehitellään muutakin uutta ja jännää tulevaan. Näiden lisäksi aivan uusi tuote ja sen sarja on työn alla. Eräs suurempi kampanja ydinasiakkailleni on menossa. Mahtisatsi pyyhkeitä on tulossa, toivottavasti siis niin ettei laatikoista löydy niitä sandaaleita tai mustapapuja joita joku oli rekallisen saanut. Pyyhkeet pitäisi painaakin, mielellään hyvissä ajoin ennen syyskautta, tälläkertaa. Pari uutta asiakasta on, sellaista porukkaa jollaisia ei vielä olekaan ollut. Olen saamassa (toivottavasti) uusia laitteita pajalle. Kevätuutuudet on ihan tuossa kuvaamista vailla valmiit. Häärään vimmalla miljonaa asiaa yhtäaikaa, aina aikatauluja jäljessä, ja toivon hartaasti ettei mitään erityisen tärkeää unohdu hoitaa.

Kuvittelin että tässä rauhakseen maalailen mallistoon sarjan uusia maalauksia kevään aikana. Mutta kas, enpä ole ehtinyt maalata ensimmäistäkään. Kuvittelin että voisin ottaa ylimääräisiä lomapäiviä ihan kesken arkiviikkoa, mutta olen joutunut varastamaan viikonloppupäiviä työhön.

Rimpuilen innostuksen, stressin, jännityksen, ilon ja muutosvastarinnan väleissä. Päälimmäisenä kuitenkin ehkä se innostus joskin hiukan jännityksellä savustettuna.

Jos teillä on käsityöläisistä jonkisortin romanttinen mielikuva, että ovat sellaista seesteistä punaposkisen hymyilevää sakkia jotka illan hämärissä keittävät ruusuisia pannuja lämpöistä teetä, puuhastelevat myhäillen ja rauhakselleen kaikenlaista jänskää kätösillään. Aamulla venyttelevät raukeasti sängyissään, hitaasti heräillen, pohdiskellen mitähän kivaa sitä tänään tekisikään. Hiipottelevat raitasukissaan laittamaan tulta helliin. Päästävät kissan ulos ja katselevat haaveksien eteen avautunutta maalaismaisemaa. Pannukahvia suurista kulhoista kaksin käsin lämmitellen, kivasti risaisiin villapaitoihin kääriytyneinä. Hiivaleipää juuritaikinasta särpimenä itsekirnuttua makeaa voita. Päivän mittaan sydämen palosta sitä luovaa kukkaa vaalimaan. 

Heittäkää se romukoppaan. En tunne yhtäkään.

Dahlia ja tandooria

Olen ihanasti eksynyt ruokamaailmaan. Intialainen keittokirjani on minusta tylsän mielikuvitukseton, mieluummin keskustelisin informatiiviseman kirjan kanssa, kuvineen, tietoineen, selityksineen.  Minulle ei riitä kuva ruoka-annoksesta, haluan tietää miksi se on sen niminen, mistä se tulee, minkälaisia versiota siitä olisi. Haluan kokonaisvaltaisemman keittiömatkan Intiaan. Kolusin yhden päivän nettiä, luin kymmeniä arvosteluita ja tilasin kolme uutta keittokirjaa. Kaikki pullollaan kuvia ja tietoa, zaijai, miten kivaa. Yksi noista (vasemmalla reunalla) on Pushpesh Pantin kirjoittama. Se on arvosteluiden mukaan huikea intiatietosanakirja mutta resepteissä pitää olla tarkkana koska ne ovat usein virheellisiä. Minusta ajatus oli heti mitä hauskin ja autenttisin. Hälyisä sikinsokin kirja intialaisesta ruoasta, mikä voisi osua paremmin?

Kerron tarkemin kirjoista kun ehdin niihin tutustua, nyt kuitenkin lataan seuraavan reseptin aurinkoisen mutta viileän viikonlopun iloksi. Minä saan taas ilokseni perinteisiä hiihtolomavieraita ja heille lupasin laittaa jotain intialaista myös. Ehkäpä juuri tämän aterian.

Linssi dahl, Tandoorikana ja Kukkakaali cous cous

Linssi dahl (kirjoitetaan myös dal, tai dhal). Sana dahl tulee sanskriitin sanasta dal joka tarkoittaa halkaisemista. Kuten esimerkiksi halkaistut herneet joita intialaisessa keittössä käytetään paljon. Dahlit ovat erilaisia nopeita muhennoksia jotka tehdään kuorituista palkokasviksista; pavuista, linsseistä tai herneistä. Tällaisia muhennoksia syödään riisin ja vihannesten kanssa Etelä-Intiassa,  Pohjois-Intiassa sekä Pakistanissa mieluummin riisin ja roti-leivän kanssa.

Ohjeistus:

4-5 dl punaisia linssejä purkista (tai etukäteen keitettyinä)

2 rkl gheetä
1 tl kurkumaa
1 tl chilijauhetta
1 sipuli
2 murskattua valkosipulin kynttä
1 tl inkivääriä raastettuna
1 suuri tomaatti pieniä kuutioina
2 tl garam masalaa

0,5 dl kermaa
2 rkl korianteria silputtuna

1. Lusikoi ghee pannulle ja heitä joukkoon kurkuma ja chili. Paistele koko ajan sekoittaen pari minuuttia.
2. Lisää sipuli ja kuulota kunnes alkavat olla läpikuultavat ja pehmeät.
3. Mukaan valkosipuli ja inkivääri, paista edelleen pari minuuttia. 
4. Lisää tomaatit ja hauduttele kunnes tomaatit pehmenevät kastikemaiseksi.
5. Seuraavaksi joukkoon linssit ja hauduttele edelleen viitisen minuuttia.
6. Sitten mukaan lorautetaan kermaa ja tupsautetaan garam masala. Kuumennusta.
7. Sekoita joukkoon korianteri ja tarjoile heti.

Vinkki. Jos et ole yhtä laiska kun olin, etkä halua käyttää purkkilinssejä niin keitä linssit pussin ohjeen mukaan niin että laitat kurkuman ja chilin jo keitinveteen.

Vinkki2. Tässä ruoassa tuo korianteri on ihan pakollinen.

Tandoorikana

Tandoori on varmasti yksi tunnetuimmista intialaisissa ruoista. Sana tandoori tulee tandooriuunista joka perinteisesti on maahan upotettu suuri saviruukku jonka pohjalla palaa tuli tai hiillos, saviruukun seinämät imevät kumuuden itseensä ja hoitelevat paistamisen. Samalla lihoihin tarttuu kiva savuinen grillifiilis. Lihat marinoidaan jugurtissa ja mausteissa, ja usein mukaan lisätään punaista elintarvikeväriä. Tandooriuuneissa paistetaan usein myös ne rotileivät joista yllä mainitsin. Näppärät kokit viskaavat leipälätyt ruukun seinämiin kiinni paistumaan. Mietin montakohan leipää on alkuun päätynyt hiillokseen systeemin pohjalle ja montako rakkulaa rantesiin on siinä prosessissa sytynyt.

Tandoorimausteseosta saa valmiina etnokaupoista. Maitokauppojen tandooritahna on aika surkea esitys, joten jätä se suosiolla sinne hyllyyn. Laiskalle parempi vaihtoehto on sekoittaa jugurttiin aito mausteseos, mutta ei ihan niin laiska tekee alla olevan reseptin mukaisen marinadin itse ja kiittää lopputulosta.

Ohjeistus:

8 kanan rintafilettä tai muuta palaa

8 rkl sitruunamehua

2 tl suolaa

Marinadi:

10 kokonaista neilikkaa

2 tl korianterin siemeniä

2 tl juustokuminaa

4 tl kardemummaa

2 sipulia silputtuna pikkiriikkisiksi paloiksi

4 valkosipulin kynttä

7 cm pala tuoretta inkivääriä raastettuna

2 tl chilijauhetta

2 tl jauhettua mustapippuria

1,5 tl kurkumaa

3,5dl maustamatonta jugurttia

Muutama tippa punaista elintarvikeväriä (jos haluaa ja viitsii) (en halunnut enkä viitsinyt)

1. Poista nahka kanapaloista, huuhtele ja kuivaa palat. Pistele pintaan viiltoja terävällä veitsellä, hiero suola ja sitruunamehu paloille, kelmuta ja jääkaapita tunti.
2. Levitä neilikat, korianterin siemenet ja kardemumma uunipellille ja paista 200 asteessa 10 minuuttia. Jäähdytä ja murskaa morttelissa jauheeksi. 
3. Lisää mortteliin sipulit ja jauha mausteiden kanssa tahnaksi.
4. Sekoita kaikki marinadin ainekset yhteen.
5. Nostele kanapalat sitruunamehusta marinadiin ja sekoita. Anna marinoitua yön yli.
6. Asettele kanat uunipellille ja grillaa uunissa grillivastuksen alla kypsiksi. Käännä välillä. Jos on kesä ja sinulla on oikea grilli, vieläpä jopa hiiligrilli, niin käytä ehdottomasti sitä.

Kukkakaali cous cous

Cous cous ei nyt ole suoranaisesti intialaista ruokaa, mutta reseptin makumaailma sopii mainiosti intialaisen ruoan kaveriksi. Tämän reseptin löysin Hiidenuhman keittiössä-blogista. Mitä parhain blogi karppaajalle, pullollaan ihania ruokia ja herkkuja. Idean linssidahliin sain Hiidenuhmalta myös, tosin varioin sitä hiukan oman makuni mukaiseksi.

Ohjeistus:

1  kukkakaali
1 dl mantelilastuja

2 rkl öljyä
1 sipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 tl  kanelia
1 tl  juustokuminaa
1 tl  inkivääriauhetta
0,5 dl persiljaa siputtuna
Suolaa ja mustapippuria

1. Raasta kukkakaali murusiksi.
2. Kaada mantelilastut kuivalle kuumalle pannulle ja ruskistele vaaleanruskeiksi. Kaada lautaselle odottelemaan, ja kun ovat jäähtyneet murskaa käsin rouheeksi.
3. Lorauta pannulle öljy ja kuullota sipuli pehmeäksi, mitei ruskistuneeksi. Lisää valkosipuli,  kaneli, kumina ja inkivääri. Paista pari minuuttia.
4. Lisää mukaan kukkakaalimurut ja kypsennä hommaa kymmenisen minuuttia sekoitellen.
5. Mausta sopivasti suolalla ja pippurilla.
6. Ja sitten joukkoon mantelit ja persijasilppu.

Sitten vaan kaikki lautaselle ja syömän.  Näiden kolmen ruoan yhdistelmä toimi hitsin hyvin yhteen, kivoja erilaisia makuja. Kaikki olivat yksinäänkin herkullisia ja toimisivat hyvin muissakin yhdistelmissä. Suosittelen. Kiva näitä oli laitellakin.

Valaistuminen

Haa, yllätys, aurinkoa! Ihanaa! Ihan vahingossa piristyy ja ilostuu. Oijoi miten odotan että saan kaivella pyörän varastosta! Belgialainen mies on joutunut juoksemaan lenkkinsä ihan yksin kun pyörällä ei ole päässyt mukaan. Kesä tulee, lämmintä ja valoa. Linnut alkaa kohta huutamaan ja ilma tuoksumaan. Juuri ne alkukesän tuoksut, nam. Viikin lehmät pääsee kohta ulos. Onkohan nytkesänä uimalämpimät vedet. Niin ja töissä saa avata ikkunat ihan auki. Jäätelöä. Grillausta. Sandaalit! Huivit ja takki kotiin. Mökille pääsee!

 

Kaikki tällainen hiipi ajatuksiin huomaamatta, istuin pöydän äärellä lähettelemässä työmeilejä. Toisen ikkunan hajonnutta sälekaihdinta ei saanut kiinni. Häiritsi tuo kumma kirkas valo. Sitten pikkuhiljaa huomasin ilostuvani ja muuttuvani hyvälle tuulelle. Ajattelin kaikkea kivaa tulevaa kesää. Muuttuipa päivän fiilis siinä ihan auttamati.

Sitäpaitsi minusta ne ensimäiset aurinkopäivät jotka lupailee kevättä on juuri ne parhaat päivät kesäfiilistelyyn.

Vindaloo

Seuraa lisää intialaista. Kaksi lukijaa pyysi avamaan lisää intialaisesta keittiöstä yleensä. Että millaista mistäkin osasta maata. En ole asiantuntija mutta tässäpä mitä keittokirjani Complete Indian Cuisine lyhyesti valaisee (vapaa käännökseni). Jos jollakulla on matkustus- tms kokemusta ruoista olisin edelleen iloinen kommenteista.

Pohjois-intiasta tuleepi Punjabia ja Kashmiria. Hienovaraisemmin maustettuja aterioita joiden hienostuneisuudesta kunnia kuuluu Mughal-keisareille, heille jotka tulivat Persiasta ja valloittivat pohjoisen osan Intiasta.  Punjabit pitelevät kätösissään maan gourmet-titteliä ja heitä pidetään koko Intian parhaimpina kokkeina. Kuuluisimpia ovat Tandoori-annoksistaan ja makeisistaan. Kashmirit ovat tunnettuja liharuoistaan. Heidän currynsa * ovat yleensä pelkistettyjä lihaisia maustekastikkeita ilman kasviksia.

Etelä-Intiaa asuttavat pääasiassa hindut ja siksipä kasvisruoka on hiottu huippuunsa. Reseptissä käytetään paljon sinappiöljyä, kookosmaitoa ja -kermaa, sekä tamarindmehua**. Etelän curryt ovat tulisempia ja mausteisempia, tuoretta chiliä käytetään paljon. Vindaloot ovat täältäpäin.

Itä-Intiassa, Bengalissa ja Biharissa on paljon rantaviivaa ja jokia, niinpä keittiön pääraaka-aine on kala.  Idässäkin käytetään paljon sinappiöljyä (laitetaanpas ostoslistalle) joka antaa ruoille omintakeisen makeansinappisen maun.  Mausteina käytetään sinapinsiemeniä, kuminaa, anista ja fenugreekin siemeniä. Täälläkin ollaan mestareita makeisissa. 

Länsi-intia, Mumbay ja Goa. Tulista ja mausteista. Paljon kookosmaitoa, viinietikkaa ja tamarindmehua. Ruot ovat pitkään haudutettuja, makumaailma on voimakas, rikas ja vivahteikas. Goasta saapi myös hyvät vindaloot. Mumbay on tunnettu herkullisista ja raikkaista hedelmäjäätelöistään ja kylmistä hedelmä-jugurttijuomistaan (oijoi kun saisi nyt lasillisen mangolassia).

Keski-Intia jatkaa Pohjois-Intian tyyliä mauissaan ja käyttää paljon ruoissaan lihaa, myös naudan lihaa.

* Curry on yhtäkuin mausteseos.  Sana tulee Tamilin sanasta kari joka tarkoittaa kastiketta, tai sanasta karhai joka tarkoittaa tarjoiluastiaa.  Curry voi olla kuivatuista jauhetuista mausteista valmistettu sekoitus, tai tuoreista mausteista hierottu tahna. Keittokirjani kertoo että nämä mausteseokset ovat jokaiselle kokkaajalle omat, eikä reseptiikasta yleensä löydy oikeita mittoja mausteille, ne pitää itse kokeilla ja fiilata sopiviksi. Voin kuvitella että hyvän kokin ja mestarin ero on sitten tämä seostus. Mausteiden lisäksi tahnoissa voi olla hedelmiä, kermaa, öljyjä. Ei ole rajoituksia. Periaatteessa siis kaikki intialaiset ruoat ovat curryja.

** Tamarind onpi palkomainen hedelmä jonka siemenistä puristetaan tumman punaista tahmeaa mehua. Maultaan se on karvaan hapanta. Sitä käytetään paljon Aasian keittiöissä. Ja meikäläisitäin jos mehua ei saa, sen voi korvata sitruunalla, tosin se tamarindimaku jää silloin pois. Olen käyttänyt tamarindia Thai-ruoissa ja sen kanssa pitää olla varovainen ettei koko keitos ole yllättäen pelkästään kitkerä...

Nonni, sitten kiinni tämänpäiväiseen reseptiin joka on varmaankin Etelä- tai Länsi-Intiasta, koska se on mausteinen ja tulinen vindaloo. Vindaloo-sana tuleekin yllättäen Portugalista Carne de Vinha d'Alhos-ruoasta joka on lihaa haudutettuna viinissä ja valkosipulissa (nam). Yleensä intialainen ruoka jossa sana aloo (eli peruna), sisältää eh perunaa. Vindaloossa ei näin ole koska sana onkin hämysti Portugalista. Intiassa punaviini vaihtui viinietikkaan ja tämä erottaakin vindaloon vindalooksi, viinietikan hapamuus. Niin ja se tulisuus.

Porsasvindaloo

2 tl extratulista chilijauhetta
1 tl kurkumaa
2 tl jeeraa, eli juustokuminaa
2 tl tummia sinapinsiemeniä murskattuina
2 rkl jauhettua korianteria
3,5cm pala tuoretta inkivääriä raastettuna mössöksi
1dl valkoviinietikkaa
1 suuri sipuli pieneksi kuutioituna
2 valkosipulin kynttä puristettuna
750g porsaan ulkofilettä kuutioituna
4 rkl öljyä
suolaa

1. Sekoita kaikki mausteet, suola ja viinietikka tahnaksi. Lisä sipuli ja valkosipuli, heitä mukaan porsas. Kelmuta ja anna maustua seuraavaan päivään. 
2. Huljauta öljy pannulle, kaada possu mausteineen mukaan, tuoksuttele ja laita kansi päälle. Hauduta n. tunti kunnes porsas on ihanasti pehmennyt.
3. Tarjoile riisin kera ja tee kyytipojaksi raitaa. Se taittaa tulisuutta juuri sopivasti.
4. Koristele tuoreella korianterilla. Kiva lisämaku.

Raita

Turkkilaista jugurttia

Kurkkua

1. Kuori kurkku, tee siihen pitkittäisiä viiltoja ja suikuta juustohöylällä ohuiksi suikaleiksi. 
2. Sekoita jugurttiin ja anna seistä vähintään tunti.

(Raitasta on myös lukuisia versioita. Omani on yksinkertaisin koska en kaivannut enää lisämakuja Vindaloohon.  Raitaan voi lisäksi heitellä sipulia, chiliä, suolaa ja tuoretta korianteriakin.)

Huokaus, saisin Master Cheffistä potkut, olen aika kökkö tässä esillepanossa, kuvaamisesta puhumattakaan. 

Tarjosin vindaloon karpisti murskattujen keitettyjen kukkakaalien kera. Belgialainen mies sai riisiä mutta vaihtoi kukkakaaliin koska kukkis sopi niin hyvin makuihin. Vindaloo oli aivan älyttömän hyvää, ihana voimakas tulisuus. Muutkin maut ihania, viinietikan happo ja yllättävä makeus oli todella kiva lisäys mausteisiin. Raita tasapainotti herkullisesti.

Tänään meinasin tehdä toisen version vindaloosta, kanasellaisen, kokeilen Intiakaupasta ostamaani valmista vindalootahnaa. Pakkarissa on muitakin kokeiltuja herkkuja postausta odottamassa, tikka masalaa,  linssidahlia, biriyania ja pari muuta hyvää. Teen näitä ruokia suomalaisesti, yksi soossi kerrallaan. Originaalisti pöydässä pitäisi olla pieniä kipposia erilaisia sörsseleitä ja lisukkeita. Näin pitkälle ei aika ole vielä ennättänyt. Laiskuushermokaan ei oikein salli.

Maatilatori

Helsingissä, Kluuvin kauppakeskuksen alakerrassa onpi aarre. Maatilatori Eat&Joy. Siellä myydään lähiruokaa joiden toimittajat tuovat tuotteensa suoraan maatiloiltaan torille. Tuoreina. Ihanina. On lihaa, kalaa, leikkeleitä, maitoa, erilaisia herkullisia juustoja, kaikenlaista myslistä, hilloihin, tuoremehuista mausteisiin. Nekkuja, raakamaitoa. Luomuvihanneksia ja -hedelmiä. Leivonnaisia. Saa jauhaa itse tuoreet jauhot ihan siinä omin pikku kätösin. Leipovat mokomat joka päivä tuoretta hapanleipää taikinajuuresta. Ja niillä on oma leppäsavustamokin ja semmoinen makkaramestari joka valmistaa makkaraa joka torstai. Lisäksi on kahvila josta saa leivonnaisten lisäksi maalaishenkistä lounasta. Ja cateringiakin löytyy jos onpi juhla-apuun tarvis.

Joulun alla, viimeisellä viikolla ennen aattoa, varastin yhden aamupäivän joululahjaostoksiin. Kaikki kaupat olivat tupaten täynnä kiireisiä ja pahantuulisia ihmisiä kyynärpäät sojossa. Joululaulut soivat ärsyttävän kovaa ja kaikkialla. Olin itsekin aika kurjalla tuulella. Lopulta luovutin, minulla oli vielä tunti aikaa ennen työvuoroa Kraftissa, ajattelin etten siinä mielentilassa voi olla hyvä puotilikka, tarvitsin paussin. Kohdalle osui Kluuvi ja muistin etten vieläkään ollut pistäytynyt maatilatorilla. Ajattelin saisikohan sieltä jotain lounastakin. Kun rullaportaat kuljettivat minut alakertaan elähdyin oitis ihan vahingossa. Eipä ollut joululauluja vaan torilla soi hauskasti rempseä haitarimusiikki. Maalaisromanttinen olo valtasi. Kaupassa oli ihana kierrellä ja vaikka sielläkin oli paljon asiakkaita, oli tunnelma varsin leppoisa ja mukava. Saimme maistella jouluruokia, juustoja ja paria muutakin kivaa. Henkilökunnalla oli sellainen tarttuva energinen sutina päällä, ilo palvella herkkuja halajavia asiakkaita. Ei voinnut kuin tulla hyvälle mielelle.

Sain lounaaksi savukinkulla täytetyn perunarieskan joka oli kerrassaan herkullinen, tuore ja maistuva, rapeaksi päältä paistettu. Kyytipojaksi join kupillisen parasta kahvia ikinä. Oli pakko santsata. Kahvia olisi normaalisti saanut ostaa mukaan mutta se oli tilapäisesti loppu. Enpä ihmetele. Täyteläistä ja pehmeää, voimakasta muttei tervaisasti. Suomalaisena erakkoihmisenä en yleensä istu kahviloissa yksin pöytään jossa istuu muita, mutta maatilatorilla kaikki istuivat sikin sokin pirtin pöytien äärellä ja se oli mukavaa. Ihme juttu.

Lähdin kohti Kraftia aivan toisena naisena kuin Kluuviin laskeuduin.

Kun mamá tuli kylään tammikuun lopulla vein hänet oitis maatilatorille. Pettymyksekseni haitarimusiikki ei enää soinut vaan iskelmät. Kahvi oli kitkeröitynyt termarissa ja se vasta olikin pettymysten pettymys. Ehkä kahvilla tulee käydä lounasaikaan, tai iltapäivällä jolloin paikalla on paljon asiakkaita ja kahvi tuoretta. Omppupiirakka oli kyllä hyvää ja onneksi kaupan oli paljon ihanuuksia. Suosittelen edelleen, vaikka pöhinä ei nyt tällä kertaa ollutkaan (hiljaisena aamupäivänä) samanlaista.

(klik)

Huoneen takaosassa kauppaa, edessäni kahvila ja takanani lounaskeittiö.

 Kaikenlaista ihanaa juustoa!

Sitä herkullista hapanleipää tuossa oikealla.

Kluuvin maatilatori on auki arkisin klo 9-21, lauantaisin klo 9-18 ja sunnuntaisin klo 12–17. Lounasta tarjoillaan arkisin klo 11.30 -15.30. Lueskelkaa Eat&Joyn sivuilta mielenkiintoisia asioita arvoista ja tuotevalikoimasta, blogikin löytyy. Ja lista toimipisteistä muuallakin pääkaupunkiseudulla.

Hatunnnosto ja iso kiitos että tällaisia paikkoja löytyy!

Pressiä

Rantakoski Designsin jutskia on ollut kivasti taas esillä lehdissä. Mukavuutta. Lisäsin juuri kolme uutta tuonne Press-blogiini. Muistatteko muuten että sellainenkin on olemassa? Silvuplee, voipi vapaasti käydä kurkistamassa mitä kivaa on missäkin lehdessä ollut!