Koti ja keittiö

Ilokseni esittelen artikkelin eräästä Rantakosken Annasta ja yrityksestä Rantakoski Designs, uudessa Koti ja keittiö-lehdessä (numero 1-2, sivu 20) (vaikka näytänkin siltä että olen varastoinut pähkinöitä poskiini talven varalle...).

.

Ein kleines monster

Amos Andersonin taidemuseo tarjoa ihanan elämyksen, Stiina Saariston näyttelyn Ein kleines monster. Jäin teoksiin koukkuun Ateneumin Kalevala-näyttelyssä, jossa oli esillä koko seinän kokoinen The last man standing. Juutuin katsomaan sitä pitkäksi aikaa, ihastuksissani. Kalevalakontekstissa maalaus kertoi jotain alkukantaista esiäitiyttä, luonnonmystiikkaa ja pysäyttävää mytologiaa. Piirroksessa, kuten kaikissa Saariston töissä, on paljon katsottavaa ja pohdittavaa. Ne ovat hyvin vahvoja, täynnä kummallisia tunnelmia ja symboliikkaa. Ja ihanat pahantuuliset ilmeet. Jotenkin ilahduttaa juuri se äkäinen naama kaiken keskellä.

Töissään taiteilija käyttää useimmiten lyijykyniä ja puuvärejä. Menen mykäksi aina kun näen jotain miniyksityiskohtaista, johon on kulunut niin paljon aikaa etten pysty sitä hirvittymättä ajattelemaan.

Pihistän tähän tekstin Ateneumin esittelystä (laiska ei viitsi kirjoittaa uusiksi omin sanoin...):
"Stiina Saaristo (s.1976) on Kuvataideakatemiassa opiskellut taiteilija. Hänen teoksensa käsittelevät naiseutta ja naisena olemiseen liittyvien ennakko-odotusten taakkaa. Groteskilla eli liioittelevalla ja jopa irvokkaalla ilmaisulla hän ottaa kantaa pelkän kauniin ulkokuoren palvontaan. Huumorillakin on teoksissa oma osansa. Hänen toistuvina teemoinaan voi nähdä seksuaalisuuden, tasa-arvon, vallan, sukupuoliroolit ja yhteiskunnan arvot. Taiteilija esiintyy piirustuksissaan ja maalauksissaan usein itse omana mallinaan. Peilin kautta saatu havainto ei välttämättä sisällä koko kuvaa vaan teoksen todellisuus rakentuu toisistaan erillisistä malleista, jotka yhteen liitettyinä luovat yllätyksellisiä ja liioiteltuja ulottuvuuksia."

The last man standing, 2008, lyijykynä alumiinille pohjustetulle paperille, 247 x 450 cm

Juhlat,2006, lyijykynä alumiinille pohjustetulle paperille, 305 x 300cm

“Mommy’s Little Angels”, lyijykynä alumiinille pohjustetulle paperille , 68 x 90 cm

Ein kleines Monster I, 2009, puuvärikynät.


Kohtauksia eräästä avioliitosta, 2005, öljyvärit.

Ykkösen aamutelevisiossa kiinnostava ja kiva taitelijatapaaminen jonka voi katsella vielä 29 päivän ajan tästä. Näyttely Amos Andersonissa 8.3 saakka. Suosittelen.

Luovuutta ja turhia ajatuksia

Olen saanut hurjan luovuuspuuskan ja työt sujuvat siivillä. Mehuja ei näytä enää riittävän kirjoittelemiseen. Ajatukset myllyää maalauksissa. Mutta mekaanisissa työn vaiheissa huomaan monesti miettiväni jotain ihan turhaa ja tyystin minulle merkityksetöntä. Saatan juuttua näihin ajatuksiin pitkiksi ajoiksi. Ehkä tärkeämmät ajatukset särkisivät liikaa keskittymistä.

Tänään aamukahvilla lueskelin tätä blogia. Postauksessa kuvia upeasta superluksusmajoituksesta Afrikassa. Yksi yö maksaa useita satoja tai tuhansia euroja, ja palvelu on varmasti samaa luokkaa. Ensin ajattelin miten ihana olisi lomailla ko. paikassa (kun siellä on niin kaunista ja majat uppoavat ihanasti sisälle luontoon) mutta sitten tajusin mikä kamala kupla koko paikka on. Epä-Afrikka, roskat siivottuna muualle, luksusta ja rikkautta kuplan sisällä steriilisti. Voisiko siitä oikeasti nauttia, vai olisiko koko ajan kiusaantunut ja ahdistunut olo. Tätä mietin tänään maalatessani. Tulin siihen tulokseen että mieluummin majailisin vaatimattomammin ja autenttisemmin.

Toinen miete oli samaisesta hotellista. Kuvissa norsu kulkee ulkona lasiseinän takana. Mietin käveleekö se koskaan vahingossa seinän läpi ja satuttaa itsensä. Vai näkekö toisen norsun kuvajaisessa ja kokee uhkana (ja kävelee siinäkin tapauksessa päin). Mietin pitkät maalausrupeamat erilaisia tapoja joilla tehdä norsulle selväksi että tässä on nyt seinä. Mielellään niin että lasiseinän läpi on vielä kiva katsella maisemia. Ja norsua. Näin hyödyllistä asiaa mietiskelin sitten.

Norsu

Isabelle Bryer

Törmäsin taannoin Isabelle Bryerin maalauksiin. Ensin ohitin ne nopealla silmäyksellä, en juuri pitänyt niistä. Huomasin kuitenkin palaavani katsomaan niitä uudelleen. Ja taas uudelleen. En tiedä vieläkään pidänkö maalauksista mutta jostain mystisen kiinnostavaa niissä on. Maalaukset ovat osaksi kitsiä, osaksi hienoja, osaksi kummallisia, ja tunnelma jollakin tapaa kammottava. Niinkuin kauhuleffoissa, selkäpiiväre että tässä on jotain piilossa vaanimassa. Siinä mielessä loistavaa taidetta, sellaista joka kiehtoo niin että niihin palaa miettimään. Katsokaa itse.

La Jardinière, 76cm x 122cm

Standing in the Wind 41cm x 50cm

Doll in Landscape 2, 41cm x 50cm

Move Slowly, 61cm cx 76cm

Enlightened, 76cm x 101cm

The Seeds, 41cm x 50cm

Ranskalainen taiteilija asuu nykyisin Los Angelesissa. Täällä voi tutustua muihin maalauksiin ja täältä voi lukea Isabellen haastattelun.

Oopperaa

Elähdyttävä oopperailta takana, kävimme Figaron häissä (miksi Le nozze di Figaro piti kääntää suomeksi, puolet fiiliksestä katosi oitis, kokeilkaapa vaan sanoa ääneen Le nozzi di Figaro ja sitten Figaron häät...) ja nautimme. Libretto Figaron häissä on vähän hölmö, mutta musiikki kietoutuu sydämeen ja tiristää ihanasti. Kun muutimme Suomeen, ja olimme alkuun molemmat työttöminä, kävimme ooperassa hellimässä itseämme, sillä -kuulkaapas tätä, ette varmasti tienneet- halvimmat liput kolmannen parven vasemmassa tai oikeassa reunassa maksavat 14e. Ooperatalon akustiikka toimii hyvin ja piippuhyllyllekin kuuluu musiikki kauniisti, jokaiselta tuolilta näkee lavalle. Ajatelkaa hetki, leffaliput maksavat yli kympin ja lätkämatsin liput varmaan 25e ainakin (tosin lätkämatsiin kumpaakaan meistä ei saisi kirveelläkään). Oopperassa ihmiset, siinä silmiesi edessä, tuottavat jotain niin kaunista ja sieluun käypää, ilman vahvistimia ja erikoistehosteita, ihan omilla lahjoillaan samassa hetkessä kanssasi. 14 eurolla jokaisen, oopeerasta piittamatomankin, pitäisi käydä ihan vain hakemassa elämys. En suostu uskomaan ettei se olisi jonkin asteinen elämys jokaiselle.

Alla huikaisevan kaunis Sull'aria. Muistatteko elokuvan Shawshak Redemption - Rita Hayward, avain pakoon (siis mikä näitä suomentajia oikein vaivaa??) jossa Andy (Tim Robbins) soittaa lukitun toimiston oven takana kaiuttimista vangeille oopperaa ja kuinka suuri elämys se vangeille oli. Tai mitä hitsiä, laitan senkin pätkän tänne.

Kaksi kivaa tofusta

Kasvisruoka kerran viikossa-projektini toi pöytäämme kaksi onnistunutta tofu-ruokaa, molemmat mainiosta Tofu-keittokirjasta. Voin sydämellä suositella kirjaa, se on kiinnostava, kekseliäs ja ruoat herkullisia. Perfekti keittokirja siis. Postaan kirjasta nämä kaksi kokeltua herkkua (tiedoksi kustantjalle, en aio postata tänne koko kirjaa, mainostan vain muutamalla helmellä).

Saladé goes nuts

2-3 ruukkua erilaisia vihreitä salaatteja
2 dl yhteensä erilaisia pähkinöitä (käytin cashwew- ja pekaanipähkinöitä sekä manteleita)
1 pkt maustamatonta tofua
1 punasipuli
kirsikkatomaatteja
(lisäsin myös viinirypäleitä ja kiiwejä)
2 rlk fariinisokeria
1/2dl oliiviöljyä
3 rlk punaviinietikkaa
2 tl hienoa merisuolaa
2 tl mustapippurirouhetta

1. Kuutioi tofu n. 1 cm kuutioiksi. Murskaa pähkinät karkeaksi rouheksi huhmareessa (itse vetäsin monitoimikoneessa)
2. Pese ja revi salaatin lehdet tarjoilukulhoon, puolita kirsikkatomaatit ja suikaloi sipuli ohuiksi renkaiksi. (Puolita viinirypäleet ja siivuttele kuoritut kiiwit).
3. Paahda pähkinärouhetta, fariinisokeria ja tofukuutioita kuivassa pannussa miedolla lämmöllä muutama minuutti. Anna jäähtyä.
4. Sekoita kastike oliiviöljystä ja punaviinietikasta, mausta mustapippurilla ja suolalla.
5. Sekoita kastike salaattiin ja levitä tofukuutiot päälle.
   

Vinkki: tofukuutiot kannattaa kuivata talouspaperilla ennen paistamista. Kun en tehnyt niin, tofusta tuli niin paljon kosteutta että pähkinöiden 'kiinnittyminen' tofukuutioihin, ja koko homman karamellisoituminen, kesti kauan.
Sipuli ja punaviinietikka ovat ehdottomat tässä salaatissa, antavat terää makealle tofulle.
Ihanan kekseliäs uusi tapa tarjoilla tofua, nam ja suositus.

Kookos-tofukeitto

7dl vettä
1 pkt marinoitua tofua
1 prk kookosmaitoa
1 kasvisliemikuutio
1 tl suolaa
1 rlk raastettua tuoretta inkivääriä
1 rlk öljyä
1 rlk fariinisokeria
1-2 punaista chilipalkoa (ripautin jauhettua...)
(oma lisäys; 2 valkosipulin murskattua kynttä)
1 limen mehu
1 limen raastettu kuori
3 porkkanaa
1/2 kg perunoita
1 pieni purjo
1/2 dl kookoshiutaleita
1 dl silputtua tuoretta korianteria, minttua tai basilikaa

1. Raasta inkivääri ja limen kuori hienoksi. Pilko chili pieneksi.
2. Kuumenna öljy kattilassa, lisää siihen inkivääri, limen kuori, chili, valkosipuli (jota ilman harvoin mitään kokkaan) ja fariinisokeri. Kuullota hetki.
3. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio, kuumenna.
4. Hujatua kattilaan suikaloidut porkkanat, keitä n. 5 minuuttia.
5. Kuori ja leikkaa peruna ohuiksi suupaloiksi, suikaloi purjo. Lisää ne keittoon ja keitä n. 10 minuuttia. Kuutioi tofu.
6. Lisää kookosmaito, kookoshiutaleet, limen mehu ja tofu. Mausta suolalla (tai toisella liemikuutiolla) Kiehauta ja tarjoile yrttisilpun kanssa.

Keitto on taivaallinen talvipäivän lämmitys. Maut ihmeellisen raikkaat ja mielenkiintoiset. Teen usein kookosmaitopohjaisia keittoja ja tämä limen lisäys ilostutti kovasti. Katkaravut sopisivat tähän keittoon taivaallisesti...

Suosikkikokkini Polkkapossu postasi eilen mielenkiintoisen seikan; jos jokainen amerikkalainen söisi kasvisaterian kerran viikossa, ilmasto vaikutus olisi sama kuin liikentestä otettaisiin pois 5 miljoonaa autoa. Ai kun omatunto ja ruumis on kiittää kasvisruoan jälkeen. Eläimistä puhumattakaan.

Laiskottelu kunniaan

Viikonloppuna Hesarissa uutisoitiin tutkimuksesta jonka mukaan suomalaiset suorittavat vapaa-aikaansa. Harrastuksista ja vapaa-ajasta on tullut työn kaltaista stressiä aikatauluineen ja paineineen, kesämökkeily rajoittaa sosiaalista elämää kun siellä pitää tehdä niin paljon töitä. Tätä sitten hoidellaan hartaudella, eikä hymyillen. Masennus lisääntyy ja ankeus koittaa.

Kansalaiset laiskotelkaa! Lojukaa sohvalla kokonainen päivä torkkupeitteen alla lukien hyvää kirjaa. Tilatkaa kuumaa, suklaasta raskasta kaakaota sinne soffan pohjalle. Soittakaa ystävälle puhelu jossa ei saa olla järkeä. Syökää kerrankin kermaista ruokaa ja katsokaa kaksi leffaa putkeen irttispussin kanssa. Lähtekää kävelylle ihan vaan maleksien ja luontoa haistellen, aina ei pidä tuleman hiki ja käveltämän viisi kilometriä. Harrastakaa jotain uutta akkaporukalla, tai ukkoporukalla, ihan vaan kokeilumielellä, mitään järkevä lopputulosta ei saa odottaa. Se voi olla ilahduttava bonus muttei tavoite. Päättäkää ettei koko viikonloppuna pueta pyjamaa parempaa päälle. Paitsi jos menette pulkkamäkeen. Pyytäkää ystävät kylään siivoamatta ja tilatkaa pizzaa autolla vieraspöytään. Olkaa välillä porsaita pahnoissa sydämen kyllyydestä.

Jopa rentouttaa. Uskokaa kun kokemuksella kerron. Suorittaa ehtii töissäkin. Jos on pakko.

Aah, tästä paranee ottaa mallia