52 sielua

Jos pistäydytte Helsingin keskustassa muistakaa käydä elähtymässä Ateneumissa. Siellä ollaan symbolismin maisemissa vielä 17.2 saakka. Näyttely 52 sielua esittelee suuren valikoimanvuosien 1180-1920 välillä maalattuja runollisia, mystisiä ja aistivoimaisia tulkintoja luonnosta. Aikakaiden työt ovat mielenkiintoisia ilmiönä, vaikka suurin osa maalauksista ei suorastaan ylenpalttisella romantiikallaan minulle iske. Mutta ah, näyttelyssä on muutama niin ihana helmi että niiden takia lähtisin matkaan kauempaakin. Sieltä nimittäin löytyy muutama Van Gogh, Gauguin ja Kandinsky. Joka kerta kun näkee jonkun näiden maalauksen livenä häikäistyy erosta joka on itse maalauksen ja kirjojen painokuvien välillä. Värit ovat niin huikaisevat ja rikkaat, pikkuruisia vivahteita täynnä, hehkuvia voimakkaita sävyjä, ja Van Goghin runsas maalin käyttö ja pensselin jälkien tekstuuri on äärettömän kiintoisa. Näitä ei vaan saa painokuviin, ei, vaikea uskoa että kuva on samasta maalauksesta kun maalaus on siinä silmiin edessä. Ja kun kyseessä on juuri nuo värien mestarit, niiden livenäkeminen on todella elähdytys. Suosittelen täydellä syräimellä, tällaista elämystä ei tosiaan kannata jättää kokematta. Kävin nättelyssä viime viikolla mamán ollessa vierailulla. Molemmat olimme enemmän kuin tyytyväisiä.

Tässä iloksenne ja houkutukseksenne eräs Kandinsky (ei näyttelyssä oleva maalaus). Näkisinpä tämän maalauksen joskus näyttelyssä...

Vinkki. Siinä salissa jossa Gauguinit ovat, on maalaus Mallorcalaisesta rotkosta (en saa päähäni maalarin nimeä). Sitä maalausta katsokaa siitä Gauguinin kohdalta, salin toiselta puolen. On nimittäin tyystin toinen maalaus niin kaukaa, kuin siitä lähempää. Ihmeellinen ero.