Ärsykkeellisen innostavaa tekemistä

Ei ole enää kiire. Ensin meni kooma-aikaa toipuessa kiireesta, sairastettua siinä sivussa. Sitten nautiskellessa siitä kun on aikaa lukea kirjoja ja katsoa telkkaa, tavata ystäviä, räpättää puhelimessa ja vaan loikoilla. Sitten yllätyshiipien tuli lievä levottomuus. Ei ihan tylsyys, mutta sinnepäin kallellaan. Huomasin etsiväni jotain (kivaa) tekemistä, pelkkä sohvailu illalla töitten jätti jotenkin odottavaksi. Eräänä iltana päätin tehdä taas oikeasti ruokaa. Siis kokata. Ajan kanssa. Jotain uutta. Syödään toki joka päivä jotain itseväsättyä, tylsännopsaa perusruokaa, ei-haasteellista. Muistin että joskus, etenkin ennen yrittäjyyttä, tein usein pitkän kaavan mukaan Uusia Ruokia, selaisin hartaudella keittokirjoja, perehdyin mausteisiin, historiaan, kulinaarikulttuureihin. Se oli hauskaa. Himputti, sepä taisikin olla harrastus! Sitä hupia kaivatessa mietin mitäs ruokaa sitten ja oitis teki mieli kunnon mausteista intialaista.

Intialaista ruokaa tekei mieli siitäkin syystä että on se vuoden aika jälleen jolloin alan kuollakseni kaipaamaan värejä, ääniä ja hajuja. Kirjoitin siitä tänne aikaisemminkin, itseasiassa miltei päivälleen kaksi vuotta sitten, joten ei siitä enää sen enempää, lukaiskaa linkistä teksti. Halusin siis jotain sukatpyöriijalassa-mausteista, janosin sitä tuoksua kun miltei savuavalle pannulle ensin heitellään värikkäitä mausteita pöhisemään.  Ja sitä tulista potkua joka jää suunun hengaamaan kun muu maustemaailma on siellä ensin heittänyt kärrynpyörää.

Niinpä tein kukkakaaliriisiä, Masoor daalia ja Murg makhania (reseptit saapuvat joku toinen kerta). Olivat juuri sellaisia muhevia ja ärsykevajelohdullisia kuin toivoinkin. Mutta huomasin siinä samalla että intialaiset mausteeni olivat päässeet 'hiukkasen' väljähtymään. Kun kaivelin pääni pölyisiä lokeroita en edes muistanut milloin ne on hankittu. 

Niinpä kun mamá saapui vierailulle männäviikoilla, teimme hauskuutusvisiitin Hakaniemen etnokauppoihin. Kaupoissa on mukava vierailla, ihanan kummallisia hajuja ja tuotteita, jänniä pakkauksia, erikoisia asiakkaita. Ostin repullisen mausteita joista jaoimme puoliksi mamálle. Mausteet noissa kaupoissa maksavat murto-osan maitokaupan mausteista ja ovat miljoonasti tuoreempia. Ne tulevat isoissa pusseissa joten jakokaveri on viisautta. Siispä kaikki kaivatut mausteet kerralla.

Klikatkaa kuvaa suuremmaksi

Alalaidassa vasemmalta alkaen:

• Tandoori masalaa.
• Kuminan siemeniä (siis juustokuminan eli jeeran, ei suomalaisen pahanmakuisen kuminan).
• Garam masalaa
• Fenugreekin siemeniä
• Kurkumaa
• Punaisia linssejä

Seuraava rivi vasemmalta:

• Tummia sinapin siemeniä
• Jauhettua korianteria
• Madras curryjauhetta
• Vihreitä kardemumman siemeniä
• Paprikaa, savuista ja tulista
• Mantelijauhoa

Toisiksi ylin rivi:

• Amchoor jauhetta, eli jauhettua mangoa
• Purkissa kiinalaista viismaustetta, kiinalaistyyppisiin ruokiin
• Mustapapu-valkospilitahnaa, sekin kiinalaisia virityksiä odottamaan
• Asafoetida jauhetta
• Mustia seesamin siemeniä
• Gram jauhoa, eli kikhernejauhoa

Ylimpänä:

• Seesamiöljyä, sekin kiinan suuntaan
• Alempi purkki punaista curryä (jota on aivan turha ostaa maitokaupasta, se on hapanta ja kitkerää, vaikka makua, ehdottomasti etnokauppaostos)(Thairuokiin)
• Ylempi purkki Vindaloo currytahnaa
• Maapähkinäöljy, lähinnä kiinaan
• Manteliöljyä

Näiden lisäksi kotona odotti hengissään: 

• jauhettua jeeraa
• topakkaa inkiväärijauhetta
• neilikoita
• mustaa kardemummaa, palkoina ja jauheena
• kanelia kuorirullan muodossa.

Köökissäni on nyt siis varsinainen maustemarkkina. Se mitä näillä kaikilla herkuilla tehdään selviää pikkuhiljaa. Nappaan teidät mukaani makumatkailemaan, kirjoittelen tänne reseptit sitä mukaan kun niitä kokeilen, postaan ainakin ne sapuskat joista muistan ottaa kuvan. Olen innoissani. Hieno tunne kulkaas.

Kuvaamisesta puheenollen. Valokuvaus talossa jossa asuu myös kissa osoittautuu aina haasteelliseksi, ellei onnistu superäkkiä vaivihkaa hoitamaan homman ennenkuin kissa hoksaa. Mutta yleensä kissa on jo aavistanut ennenkuin itse edes ajattelit. Asettelin mausteita pöydälle ja hätistelin kissaa siinä asettelun lomassa lattialla about 27. kertaa. Sitten aloin kuvaamaan, sohottelin syyttävällä etusormella jaloissa kiertelevään kissan ja ankaralla äänellä varoitin enää sähläämästä.

Salamanopea hyppypöydälle ja ravi mausteiden poikki. 
Hatkat lattialle 28. kerran.

Salamannopea hyppy pöydälle saman tien uudelleen, mutta ovela ravi mausteiden takaa, ei yllä hatkoittamaan kissaa.

Hahaa, luulit että kuvaaminen kiinnostaa, tulin vaan puskemaan tätä ihanaa tuolia, senkin imbesilli.

Poistun, tylsää

Hei! Mikä haju? Pakko palata haistamaan, kuvaaminen ei edelleenkään kiinnosta. En tee mitään kiellettyä.

Haju ei jännittävä, menen pois, kiitos takakautta koska olin suuntaamassa siihen suuntaan joka tapauksessa.

Mutta tietenkin mutkitellen koska olen kissa

Hohhoijaa, uuvuttaa, taidan muinakissoina istahtaa tähän levähtämään. En siis ole tiellä eikä kuvaaminen edelleenkään kiinnosta.

Ahaa, joku uusi haju, talon kissana koen velvollisuudekseni haistaa

Toinen uusi haju, mitäs mitäs?

Tätäkin täytyy vähän nuuhkaista

Hajumaailman absorbointihetki, 
pysähtynyt sisäänpäinkääntynyt ilme.

Eisssaaatna, mitä hirveetä.
Matalat loukkaantuneet hatkaravit hitoille

Sain viimein sen kuvan.