Hauskuuksia

Kallion kätköissä varsin ankealta vaikuttavassa tilassa, kerrostalon alakerrassa, sijaitsee yllättävä ravintola Soul Kitchen. Ravintola tarjoaa Jenkkilän etelävaltioiden lohturuokaa muhevan musiikin kera. Paikka on ollut pitkään aivolistallani ravintolana jonne pitää ehdottomasti joskus mennä. Juhlimme eilen syntymäpäiviäni belgialaisen miehen kera, siinäpä viimein hyvä tilaisuus Soul Kitchenille. 

Seuraa ravintolakriitiikkiä:

Aloitin illan juomalla banaanipirtelön jäkiruokalistalta. Minusta juuri oikea aloitus hyvälle juhla-aterialle, eikö?  Siinä samalla oli kivasti aikaa tsekkailla listaa. Rakastan mausteisia lohturuokia joten odotukseni olivat sangen korkealla.

Grillikyljet ovat annos jota maistan aina kun on tilaisuus, ja niiden tuottama ilo vaihtelee paljon. Joskus ribsit ovat liian kuivia, tai 'kovia', koostiksen tulisi tietenkin olla sellainen itsekseen luista irtoileva. Soul Kitchenin Bbq Ribsit olivat juuri ihania mureita, nam. Toinen yleinen ribsien ongelmakohta on maustekastike, hirvittää että se on vaisua. Soul Kitchenin bbq-kastike oli erinomaisen hyvää mutta niin ohkaista ettei se kunnolla tarttunut kylkiin dipattaessa. Siispä tahmeanpimakka maustepläjäys jäi hivenen vajaaksi. Onneksi omalla lautasella voi tulpa-tripladipata. Annos oli kooltaan niin mahtava etten saanut siitä syötyä kuin puolet. Osasyynä ehkä alkupaloiksi nautitut valkosipuli-parmesaani-leivät (perusihania). Belgialainen mies söi Soul House Steakin ja piti kovasti kastikkeesta. Muu oli kuulemma perusannosta mutta hyvä kasti pelastaa aina pelin. Jälkkäriksi jaoimme syntsäkakun korvikkeeksi brownie-annoksen, olimme niin täysiä ettei omaa jälkkäriä kyennyt. Sitä alkupirtelöähän ei lasketa. Brownie ei ollut mielestäni aivan brownie, ei siis sellainen paksu syntisen tahmean kostea, vaan ohut ja mureneva, paljon pähkinää. Mutta se oli varsin mainio suklaakakun pala jätskillä.

Hyvän seuran lisäksi iloitsin blues-soul musasta. Pidin hauskoista ruokalistoista jotka löytyivät levykansien sisältä. Palvelu oli kivaa ja tehokasta.

Sanoisin kokonaisuutena että idea on huikea mutta mieleen hiipi tunne että ydinajatus on päässyt hiukkasen väljähtymään matkan varrella ja jotain konseptin kultaisinta ydintä olisi karannut? Odotin kyllä paljon, myönnän (olen kulinaari-herkkuperse ja eteläjenkkilän keittiö on lähellä sydäntäni), ja jos vertaan perusravintolaan Soul Kitchen pärjää joukossa todella mainiosti. Sain hyvää ruokaa ja suosittelisin ystävillenikin paikkaa, silti toivoisin että kokit tekisivät matkan Mississipin varrelle ja saisivat sieltä lisää kipinää makumaailmaan, sen särmään ja autenttisuuteen. Saisi sen jonkin extraextraihanan vielä pisteeksi i:n päälle.

Ribsit, kuvassa ei näy mutta kylkirivejä on pinkassa peräti kolme.

 Soul House Steak

 Maukkaat alkupalaleivät

Päivän seuraava hauskuus:

Olin pyytänyt lahjaksi liput Thaïs-oopperaan (sinne vaapahtelimme ravintolasta). Oopera oli ihana, se oli sangen visuaalinen ja kiinnostava katsoa, erityisesti tekstiili-immeisen silmin, kaihosin päästä hypistelemään vaatetuksia takahuoneeseen. Värit huikaisevia punaisia, terrakottaa, keltaista, oranssia, okraa, kullan kimalletta, syvää turkoosin vihreää, sinistä, kerroksia, tekstuureita. Musiikki oli hyvää vaikka ei sijoitukaan aivan lempparioopperoitteni joukkoon. Thaïsin teema on kuulaan kaunis. Olen sikäli helppo ooperavieras, tai minkä tahansa livemusan vieras, että nautin esityksestä aina vaikka musiikki ei olisikaan juuri lempigenreäni. Livemusa kiehtoo aina. Nyt ei ollut mitään valittamista, olin fiiliksissä, välillä ihan kylmänväreliikuttunut.

Väliajalla kilisteltiin shampanjaa ja ihmetteltiin että paikkoja oli paljon vapaana vaikka oli vasta esityksen toinen ilta. Tiesitekö että oopperaan pääsee hattuhyllylle 30 eurolla ja korkeanpaikankammoisille alemmalle parvelle 46 eurolla? Vanhempiin tuotantohin arkipäivisin 14 eurolla. Ja matalille tuoleille saapi talon puolesta korotustyynyt! Lähtekäähän elähtymään sieltä kotisohvilta. Minäkin sain sohvaperunaruumiini ja -silmäni ylös, oli todella sen arvoista.

 Virittelyä

Ihmiset alkavat hiipiä paikoilleen, näin tyhjää ei sentään ollut h-hetkellä.

Thaïsin teema

Lapsena haaveilin että minusta tulisi isona orkesterin patarumpujen soittaja. Pehmeän pampulaiset kapulat ja jättimäiset rummut joista lähtee ihanaa pehmeää jylinää olivat vastustamattomat. Toinen vaihtoehto oli olla harpisti. Harpun ääni oli niin lumoava ja ranteiden siipimäiset liikkeet ihanat. Ei sitten tullut minusta kumpaakaan, mutta ilolla katselen molempia edelleen.