Koin eilen taas sellaisen lapsuuden ilahduksen joista aina satunnaisesti höpötän. Viittaan siis siihen kun lapsena maailma oli aarreaitta, kun jaksoi tuntikausia löytää ihmeellisiä pikkuasioita ja tutkiskella niitä. Esimerkkitarina vaikka täällä.
Juoksin bussipysäkille ja siinä matkalla astuin pienelle penkalle jonka aura-auto oli siihen juuri kolannut. Askelma helähti. Pysähdyin. Muistin sillä seisomalla tuon äänen joka kuuluu aivan tietynlaisista lumilastuista. Lumesta joka on pakkaantunut tielle kivikovaksi kerrokseksi ja kun se aurataan irti lohkeilee se teräväreunaisina ohuina lastuina ja litteinä kimpaleina. Ja kun noita lastuja potkaisee helisevät ne kivalla äänellä, panhuilumaisen lasisesti ja hauraasti. Kun jalkaa ujuttaa upoksiin penkkaan ne muhisevat ja kahisevat hauskasti. Parasta on kuitenkin kun niitä potkaisee kiitämään kovaa tien pintaa pitkin, niistä lähtee kirkkaita ja huokoisia erikorkeuksisia lasiääniä.
Siinä meni bussi ohi mutta hitsi kun oli kiva palautuma pikkulikaksi. Nyt haastankin teidät kokeilemaan samaa. Ja jos niin teette, kertokaa minulle tuliko teillekin lapsuus kivasti mielialaan!
Juoksin bussipysäkille ja siinä matkalla astuin pienelle penkalle jonka aura-auto oli siihen juuri kolannut. Askelma helähti. Pysähdyin. Muistin sillä seisomalla tuon äänen joka kuuluu aivan tietynlaisista lumilastuista. Lumesta joka on pakkaantunut tielle kivikovaksi kerrokseksi ja kun se aurataan irti lohkeilee se teräväreunaisina ohuina lastuina ja litteinä kimpaleina. Ja kun noita lastuja potkaisee helisevät ne kivalla äänellä, panhuilumaisen lasisesti ja hauraasti. Kun jalkaa ujuttaa upoksiin penkkaan ne muhisevat ja kahisevat hauskasti. Parasta on kuitenkin kun niitä potkaisee kiitämään kovaa tien pintaa pitkin, niistä lähtee kirkkaita ja huokoisia erikorkeuksisia lasiääniä.
Siinä meni bussi ohi mutta hitsi kun oli kiva palautuma pikkulikaksi. Nyt haastankin teidät kokeilemaan samaa. Ja jos niin teette, kertokaa minulle tuliko teillekin lapsuus kivasti mielialaan!
6 kommenttia:
Tuttu ja kiva ääni.
Sauvakävelin kovalla pakkasella leikkivien lasten ohi. Yksi lapsista huudahti: "kuuntele". Vajaan tunnin päästä tulin takaisin ja lapsi huudahti samalla tavalla ja vasta sitten älysin, että hän tarkoittaa sauvojen kirskuvaa ääntä. Tuttu ja kiva ääni sekin, vihlovampi kuin askelten kirskuminen
Hauskaa!
Hei Anna!
Minäkin muistan tuon äänen.Hauska lapsuusmuisto!
t.marjukka
Marjukka kiva :) Että on paljon ihania asioita lapsuudessa joita ei muista ennenkuin törmää vahingossa. Varmaan mekin ollaan yhdessä noita potkiskeltu :)
Ja ihmeellistä miten ryppyisessä mummelissakin asuu vielä se pieni tyttö, joka kuunteli jään helinää. Sellaisena hetkenä aivan unohtaa hengittääkin.
Voi niin! Onneksi sellaiset hetket ei lopu lapsuuteen :)
Lähetä kommentti