Siinäpä kaikki tällä erää.
Eikun eipäs. Minulla olikin jotain hauskaa kerrottavaa. Partiossa lapsena opeteltiin tarkkailemaan eläinten jälkiä (opeteltiin niitä kai koulussakin), muistan että ketun jolkottelujäljet hangella ovat kuin helminauha, peräkkäisiä tassun rinkuloita mutkittelevana polkuna. Muistan vieläpä senkin että kettu saattaa kulkea samoja jälkiä useaan kertaankin, erehtymättä. Mielenkiintoinen ja hauska seikka minusta. (Sivumennen sanoen jos kettu laukkaa silloin jäljet eivät ole enää jonossa). Eilen matkasin metrolla itäväylän sillan yli. Aurinko paistoi yhtä hienosti kuin tänäänkin. Huomasin että jäällä oli ollut yöllä jolkottelua. Kimaltavalla hangella mutkitteli ketunhelminauhoja ristiin rastiin, ne juoksivat hauskasti pilkkiaukolta toiselle. Aukkoja on lähekkäin paljon, varmaan eri päiviltäkin, joten ketulla oli tarkistamista. Toivottavasti olivat jättäneet sille jäisiä makupaloja!
Kuva täältä
2 kommenttia:
Tuommoset rauhalliset, onnelliset jäljet. Ei sillä varmaan ole ollut edes nälkä. Citykaneille kiitos?
Niin, kuvahan ei ole minun ottamani, kuvan alla linkki mistä se on peräisin. En ehtinyt ottaa kuvaa metron ikkunasta ohimennessäni mutta jälkiä oli siis paljon ja ristiin rastiin, ne ei noin rauhalliset olleet. Repolainen juossut siis pilkkireiältä pilkkireiälle kalanhajun perässä :)
Lähetä kommentti