Törmäsin tänään häkellyttäviin ruskeisiin. Pyöräilin mererantareittiä pajalle, kuten jokainen työpäivä konsanaan. Ihmettelin mihin hävisivät syksyn kirkkaat värit. Hiljalleen aloin huomata etteivät ne mihinkään menneet, niistä tuli vain uusia.
Niistä tuli pähkinöitä, hasselin tummaa punaruskeaa ja maapähkinän vaaleampaa, saksanpähkinän kuoren vaaleaa beesiä ja sisuksen tummempaa. Pistaasin vihreää väliin, macadamian vaaleaa kermaa. Sitten löysin ihanan paahdetun kahvipavun, vaalean maitokahvin ja sellaisen ruskean kun kahviin kaataa maitoa vain lorauksen. Hiekkaakin usein sävyin ja jotain niin vaaleaa että vain häivähdys okraa. Ja sellaista joka on melkein jo harmaata mutta kuitenkin vielä enemmän beesiä. Ja tummaa suklaata, sitä 90% ja toista joka on melkein tummaa mutta enemmän ehkä maitosuklaata. Kanelin kuortakin.
Niistä tuli pähkinöitä, hasselin tummaa punaruskeaa ja maapähkinän vaaleampaa, saksanpähkinän kuoren vaaleaa beesiä ja sisuksen tummempaa. Pistaasin vihreää väliin, macadamian vaaleaa kermaa. Sitten löysin ihanan paahdetun kahvipavun, vaalean maitokahvin ja sellaisen ruskean kun kahviin kaataa maitoa vain lorauksen. Hiekkaakin usein sävyin ja jotain niin vaaleaa että vain häivähdys okraa. Ja sellaista joka on melkein jo harmaata mutta kuitenkin vielä enemmän beesiä. Ja tummaa suklaata, sitä 90% ja toista joka on melkein tummaa mutta enemmän ehkä maitosuklaata. Kanelin kuortakin.
Tajusin etten ollut oikeastaan huomannut ruskeita, olin vain havainnut kirkkaiden värien häviämisen. Kun aloin ajatuksella katsomaan hurmaannuin ihanista ruskean sävyistä. Lukuisista, toisiinsa kauniisti sointuvista, rauhallisista, lempeistä ja niistä lämpimän voimakkaista. Ne muutamat vihreät maassa kasvavat tuntuivat yhenäkkiä kamalan kirkkailta. Ihana syksy, että tuo iloa aina uudelleen.
Sitten mietin että miksi kaikki sävyt tulevat mieleeni ruokakomeron puolelta. Ja että kupponen kuumaa kahvia ja palanen (tai useampi) suklaata olisi nyt poikaa.
Näitä värejä ainakin, kiitos!
Kuvat täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti