Maajussiksi

Olen hurmaantunut Tanskalainen maajusi-televisiosarjaan (Tv2 keskiviikkoisin klo 20.30). Ei, kyseessä ei suinkaan ole deittailusarja vaan ns. telkkapäiväkirja nuoresta miehestä ja hänen uudesta elämästään maajussina. Pointtina on hoitaa homma yksinkertaisemmin, vanhoin hyvin keinoin, itse tehden, kierrättäen ja huolehtivalla rakkaudella. Apunaan Frankilla on lukuisia ajan kellastamia oppaita, haaveita pikkupoika-ajasta lähtien, sekä satunainen joukko vanhoja eläkkeelle vetäytyneitä paljasjalkaisia maajusseja (jotka joutuvat aivojensa varastoista kaivelemaan miten ne asiat silloin nuoruudessa oikein hoidettiinkaan). Tavoitteena päästä mahdollisimman omavaraiseksi, ekologisesti, edullisesti ja omin käsin.

Frankilla on kaksi hevosta joita hän hitaasti opettaa vetojuhdiksi, heinähommiin ja äestykseen, auraukseen ja puintiin. Lisäksi hänellä on avovaimo Therese, lukuisa joukko kanoja, sekä hanhia (jotta ei tarvitsisi leikata nurmikkoa), siperian Husky ja lauma vuohia pitämään tallin seutu siistinä. Eläimiä pidetään hyvin, mutta ne ovat kuitenkin selkeästi hyötyeläimiä, ruokaa. Niitä on ohjelmassa teurastettukin, mutta se ei kummallisesti ole tuntunut pahalle, koska homma on hoitunut nopeasti ja eläimelle yllättäen. Kaikki osat käytetään hyväksi, mitään ei heitetä hukkaan.

Kasvimaa on runsas ja suuri, ensimmäinen vuosi on ollut kömmähdyksiä ja opettelua täynnä. Etanat kalusivat jättimäiset punajuuret ontoiksi, hanhet pääsivät rellestämään salaatille, koira härvelsi hanhien kanssa jotka söivät myös kaikki maahanpudonneet omenat. Frank kerää pilkkoo, puristaa ja säilöö kaiken mitä maasta saa. Osa säilötyistä menee käymistilaan mutta seuraava satsi onnistuu jo paremmin. Lisätuloja on saatu kasvattamalla summanmutikassa kasviksia viereisen kaupungin ravintolalle jonne on kerätty myös korikaupalla villikasviksia pellonpientareilta ja joen varsilta. Koivunmahlaakin ja pähkinöitä.

Jokaikisen osan maatilasta Frank kunnostaa käsin. Talliin on pikkuhiljaa ilmestynyt vuohikarsinat, uudet ovet. Kanoille hieno kanala ja aitaukset, hanhille samaten. Vanhan asuintalon seinät ovat saaaneet kokonaan uudet sisustukset, kaikki muurauksesta ja putkitöistä lähtien on Frank väsännyt omin pikku kätösin. Hän on käyttänyt hyväksi kaikenlaisia vanhoja varastoja joita tila on pullollaan. Lisäksi kysellyt ympäriinsä ja saanut ruostuneita vekottimia joilla tehdä erinnäisiä maatilan hommia. Lautoja purkumailta, hiekkaa joen ruoppauksesta ja niin edelleen. Edullista ja kierrätystä.

Äärimmäisen mielenkiintoista ja niin äärettömän kaihoisaa. Sieluni hyrisee, niin, hyrisee. Olisinpa samoissa kumisaappaissa, saisin puuhailla pitkät päivät peltotöissä, muokata maata, kasvattaa porkkanoita, hoidella elukoita, laittaa leipätaikinat nousemaan ja säilöä syksyn herkut kellarin hyllyille. Saapastella aamukasteessa ja kirota niitä penteleen etanoita. Haluaisin olla veistelemässä koristehelmipontteja lautoihin ja viritellä eriskummallisia majoja linnuille. Hauduttaa kanapatoja omista kanoista joille olin kiltti. Ajella traktorilla. Syödä omia poksahtelevia säilykkeitä. Yksinkertaista ja aitoa elämää. Kaihoan, ette usko kuinka kaihoan. Samalla järjen ääni päässäni tietää kertoa ettei se oikeasti niin auvoisaa aina olisi. Eikä olisikaan. Enhän tiedä viljelemisestä, tai maatilan hoidosta yhtään mitään. Tiedän että harmittaisi nousta joka aamu hoitelemaan elikot ja että rahat olisi vähissä ja joskus väsyttäisi.

Mutta että näkisin siinä työni tulokset, silmieni edessä, ja eläisin sillä minkä kasvatin. Kaipuuni vanhaan saa eliksiiristä polttoainetta Frankin elämästä. Ihanaa että pääsen maistelemaan tuollaista haavemaailmaa välillisesti.

Ensi keskiviikkona alkaa sarjan toinen kausi, muistakaa olla hollilla!