Pakko se on sanoa. Taas. Ja taas. Toistan itseäni joka toisessa postauksessa mutten voi muuta. Syksy on kyllä ihanin vuodenaika. Niinkuin viimeksi oli kesä, sitä ennen kevät ja vielä aikaisemmin talvi. Mutta niin se vaan on, joka ikinen kerta. Syksylläpä on niin kirkasta, kuulasta, värikästä. Tuulee ja myrskyää, sataa, paistaa, kynttilät ja villasukat, tiedätte kyllä. Lisäksi kesän energiat purkautuu nyt luovuuden vimmaan, uusia ideoita ja voimaa niitten toteuttamiseen. Tuntuu olevan ilmassa, puhuin juuri ystävän kanssa energiapuhelun. Molemmilla ihanan hyvä etenevä fiilis menossa. Kirjoitan tätä ja katselen alla levittyvää maisemaa ikkunasta, kuuntelen kun tuuli riepottelee puita. Koetin saada kuvaan kissan joka vahtaa ohi lenteleviä keltaisia lehtiä mutta ei se malttanut poseerata, juoksee ikkunalta toiselle visuaalipyydystämään.
On perjantai, aurinko paistaa, tulee ihanasti ja kovaa. Remonttia viimeistellään, pääsen pian maalaamaan olkkarin seinän, sormia ihan syyhyttää. Pohdin maalaisinko osan toistakin seinää. Pohdin myös minkä väriset verhot maalaisin makkariin. Ja millaiset maalaukset mihinkin, mitä belgialaisen miehen työhuoneeseen. Jotain ihan omaa sille sinne, musiikkiin liittyvää, ehkä Hendrixin Jimiä. Samalla pohdin viikonlopun ruokia, mitä kivaa laittaisi, joko saa tehdä tuhteja lohturuokia, onko jo tarpeeksi kylmä että saa tuoda tämän tekosyyn keittöön?
On ihanan keveä ja hyvä fiilis, liitelen flow-tunnelmissa kuten nuo koivunlehdet.
On ihanan keveä ja hyvä fiilis, liitelen flow-tunnelmissa kuten nuo koivunlehdet.
Kuplankeveää perjantaita teillekin rakkaat ystävät!
Kuva Cute Overloadista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti