Kuumasta

Palasin mökiltä töihin. Tiesittekö muuten että on aika kuuma? Mielenkiinnolla olen seurannut tätä yleistä kuumuuskeskustelua jota käydän kaikkialla, bussissa, puhelimissa, kaupungilla, facebookissa jne. Ihmiset jakautuvat tasan kahteen leiriin, kärsijöihin ja valittajiin (joihin kuulun, pardonne moi) ja kiihkoilijoihin joiden mielestä tämä on parasta ikinä, että antaa tulla lisää vaan. Narisijoita ottaa päähän tämä intoilu, eivätkä he (lue enkä) usko että asia ihan oikeasti voi olla näin hienoa kenellekään. Ainakaan jos joutuu oleilemaan sisätiloissa. Kiihkoilijat taistelevat intohimoisesti valittajia vastaan, on hienoa rakastaa harvinaista kuumuutta, ja noloa inhota sitä. Siksipä valittajat eivät hyökkää erityisesti kiihkoilijoita vastaan (tai sitten he eivät vaan jaksa kun kuumuus on vienyt heidän energiansa).

Jokatapauksessa, hikoilen vuolaasti kulmatyöhuoneellani johon aurinko porottaa aamusta iltaan. Välillä viilennän itseäni tuikkaamalla jalat kylmään veteen (kahdessa eri maalikulhossa). Rakastan kesää, mutta hiukan vähemmän sitä riittäisi minulle, kiitos. Ja pliis, seuraava joka vääntää kanssani kuumuuden mahtavuudesta saa syyskuusa litsarit. Sitä ennen en jaksa.