Ilostuksia

Aivan pakko jakaa teidänkin kanssa ystäväni vinkkaaman blogin Advanced Style. Ihania ihania vanhempia rouvia ja herrasmiehiä joilla ei ole tyyli ja persoona kadoksissa. Rautaisia tyyppejä. Niin elähdyttäviä. Sitäpaitsi sain tästä toivoa että upeaa elämää on vielä 91-vuotiaanakin, kun ei enää (ehkä) ole kiire,  ja siihen on vielä mukavasti aikaa saada oma tyylikin kuntoon. Hyvä vinkki oli Countess of Glamourilta budjettipukeutumiseen (ennenvahnaan kun vaatteet tehtiin itse tai teetettiin räätälillä, eikä vaateparsia ollut useita), muutama pusero ja muutama hame, niitä yhdistelemällä ja asusteilla kuka tahansa voi olla glamour. Etenkin siis hatut, huivit ja korut, oi korut, käyttöön. Countessin asusteet ovat vailla vertaa. Hänen mottonsa onkin more is more. Klikatkaa ylhäällä olevaa linkkiä sivuille ja muistakaa katsoa myös videot!

Eiliseen postaukseen lisään siis että ihanat pienet taukohetket päivässä, esimerkiksi tällaisten hauskojen blogien parissa, sysää energiat riittämään pitkälle iltaan! Vielä kun oppisin ottamaan niitä kuuluisia mikronokosia päivän mittaan.

Ajatteluniksautus

Tiesittekö että joulu on ihan tuossa kulman takana? Minäpä tiesin, kalenterini on nimittäin jo tyystin täynnä jouluun liittyviä ja tähtääviä asioita. Minulla on kuukausi aikaa tehdä töitä niin paljon kuin ikinä ehdin. Että olisi sitten jotain esiteltävää lukuisille messuille/myyjäisiin joille olen menossa. Sekä Kraftiin, että Design Tuunaamoon Tampereella. Niin ja nettikauppaani. Messujen välissä voi sitten hienosäätää, tehdä koulutöitä, puotilikkavuoroja ja pakata-roudata kamaa.

Tiesittekös sen että jouluun voi valmistautua jo vaikkapa toukokuussa. Tai hyvänen aika miksei jo Tammikuussa? Minäpä en tiennyt. Tai no tiesin, mutta en sitten osannut. En muistanut, älynnyt, kehdannut, ajatellut. Taaskaan. Perinteinen Habitarehepuli jatkuu perinteisellä jouluhepulilla. Niin että elokuusta jouluun saakka huidon kuin heinämies aamusta iltaan, mukaanlukien viikonloput. Sitten tammikuun kerään voimia rättiväsyneenä. Ja helmikuusta heinäkuun loppuun otan hiukkasen rennommin. Tai kuvittelen ottavani. Tai vielä paremminkin toivon ottavani.

Opinko ikinä tekemään töitä ennakkoon? Ehkä en. Mutta olen oppinut sen sijaan jotain (minulle) äärettömän arvokasta. Opin syksyisin elämään hetkessä. Jos hetkenkin ajattelen kalenteriani etukäteen, stressaannun paniikkiin saakka. Ei kannata siis. Niinpä täytän tyynesti kalenteriani tehtävälistoilla, kieltäydyn ajattelemaan niitä muutakuin listana, ei siis suoritettavina töinä. Muuta kuin kyseisen elettävän päivän kohdalla. Senkin jaan palasiin. Listaan asiat siihen järjestykseen kun ne on viisain tehdä. Sitten katson vain sitä käsillä olevaa työtä. En yhtään sen ohi. Sitten tärkein; paneudun aatoksella siihen että löydän jotain kivaa siitä duunista. Jos siitä ei irtoa hauskuutta millään, haen hauskuuden kivasta äänikirjasta. Tai ajattelen että saan olla omassa pajassani, omissa töissäni, ajattelen kissaa, rakkaita ihmisiä, kaikkea ihanaa mitä elämässäni on. En missään tapauksessa ajattele että on kiire, liikaa töitä, ei vapaapäivä tammikuuhun saakka, tai että onpas tylsä työvaihe.  Saan ajatella vain kivoja asioita joita minulla on. Päätin etten voi haaskata elämääni stressaamalla ja kurjistelemassa, voin haaskata sen mielekkyyteen ja hauskuuteen. Näin päätin. Elämänlaatu koheni oitis. Ihan vain ajattelemalla toisin.

Suosittelen ajatteluniksahdusta kaikille teille joilla on liikaa töitä ja stressiä. Mutta muistakaa lista, tuo ns. aivolepo ei ole mahdollista ilman listoja. Pitää tietää että asiat on tallella ja että ne hoidetaan ajallaan. Suositus numero 2. Lista on parempi olla jotenkin tallessa (koneella, puhelimessa, yhden kirjan kansien sisällä), ei siis pikkuruisia lippulappusia, laskukirjekuoria, luonnospaprujen kääntöpuolia vierehtimässä ympäriinsä. Uskokaa kun kerron että ne katoavat jonnekin universumin mustimpaan aukkoon valoakin nopeammin. JA ne vievät päästä jokaisen muistijäljen kyseisestä lista-asiasta ihan varmasti mukanaan.

Jos nyt lukisin, ehtisin lukea, viime vuoden lokakuun ajatuksia. Varmaan lukisin saman tekstin, tai ainakin osittain. Jännittävää nimittäin miten nopeasti unohdan että teepä kuule seuraavana vuonna aikaisemmin. Unohdan myös kyvyn elää hetkessä. Toivon hartaasti että jokainen vuosi jättää edes hitusen oppia ja järkeä päähäni.

Taidan laittaa tuon listalle. 

Heittopussit

Mukavaan Bockin talon kädentaitoyhteisöömme kuuluu kummia. 

Aikoinaan, kolmisen vuotta sitten yhteisö oli laajempi ja eläväisempi, asustaessaan Senaatintorin toisella laidalla Kiseleffin talossa. Talo on oli käsite, olihan se ollut toiminnassa jo vuosia. Turistit osasivat tulla, myös kaupunkilaiset ja muualta Suomesta visiteeraavat. Homma toimi mukavasti. Kiseleffistä pidettiin ja sinne tultiin varta vasten ihan kaukaakin.

Kas sitten kaupunki päätti renoveerata talon. Käsityöläiset heivattiin ulos. Takaisin ei ollut tulemista sillä talo haluttiin uusia fiinimmäksi. Sinne haluttiin oikeita disainareita, ei mitään käsityöläisiä. Niinpä osa Kiseleffin kaupoista loppui, osa hajaantui ties minne ja osa päätyi tänne Bockin taloon.

Viime vuoden vaihteessa Kaupunki renoveerasi toisen talon Torikortteleista, tällä kertaa Goviniuksen talon Kauppatorin kulmassa (Bockin talo ja Goviniuksen talo jakavat Katariinan kadun). Meille tarjottiin vuokrattavaksi Goviniuksen tiloja mutta koska olimme jo kerran muuttaneet katsoimme parhaaksi jäädä Bockin taloon. Se meille luvattiin, tosin pienen remonttikatkon jälkeen.

Kas nyt kävikin yllättäen sitten niin että remontin jälkeen ei olekaan takaisin tulemista. Bockin talo laitetaan toimistoiksi. Mitäs siihen sanotte? Ei mitään. Tuuliajolla ollaan. Heittopussit. Tarjolla on yksi iso tila josta voimme vuokrakilpailulla saada siivun, siis taistelemalla toinen toistamme vastaan. Kaikki eivät mahdu, niillä jolla on varaa maksaa suurin vuokra on parhaat mahdollisuudet. Mutta kiinnostuneita on kuulemma paljon, jotain ulkopuolisia suuria tahojakin. Eipä siinä pienet käsityöläiset sitten pärjää. Eikä kaupunkia kiinnosta.

Tai jännästi kiinnostaa silloin kun on joku tapahtuma, silloin mainostetaan kiinnostavia käsityöläiskortteleita, että kulmat näyttäisivät mukavilta ja eläväisiltä. Katariinakadun avajaisissa hehkuteltiin uutta katu-kaupunkia pieniä putiikkeja, uniikkia kädentaitodesignia ja kahviloita. Käytännön hetkellä tällaista ei ole oikeasti harkinnassakaan. Elävässä elämässä meillä ei ole mitään merkitystä eikä oikeuksia. Meitä heitellään mihin sattuu, luvataan yhtä, maalaillaan toista, ja lopulta jää tyhjät käteen.

Onko käsityöläiskulttuuri tosiaan niin turha ja arvoton?

Uutuuksia tarjoiluun

Olen niin onnellinen. Istun nimittäin sohvalla yöpaidassa  klo 14.52. Minulla on vapaapäivä! Edellisestä onkin pitkä aika. En aio vaihtaa päivävaatteita päälle koko päivänä, en ihan uhalla aio. Keitin jo toisen pannullisen kahvia, söin suklaata. Ammupalaksi pizzaa. Sohvalta. Telkan edessä. Katselen Cranfordin naisia. Törkeää ja laiskaa meininkiä eikä hävetä yhtään.

Jotta elo ei menisi ihan kokonaan hunningolle, ajattelin laittaa tänne muutaman uutuuden lisää. Tarjottimia, juustotarjottimia ja lasinalusia. Jos vaikka tekin laiskottelisitte sohvalla surffailmassa internetin ihmemaailmassa. Laiskaa ja rentouttavaa lauantaita!

Hitchcock

 Hemingway

 Jimi

Legendat

Lasinalusia, kaikki yhdeksän legendaa seitsämässä eri värityksessä

 

Lisää tarjoilu-uutuuksia nettisivuillani, klikkaamalla tästä.

T-paitoja vailla kotia

Onpas kaunis syksyinen päivä, sellainen paras, aurinkoinen, kirkas, kuulas kuten sanotaan. Pihan haavat ovat punertuneet niin kauniiksi. Ihana aika vuodesta. Työrintamallakin. Syksy toi tullessaan paljon kivoja uutuuksia, kaikkia en ole vielä täällä esitellytkään, ja lisää uuttahauskaa on työn alla. Tyhjennän nyt ensin varastoja kesäisemmistä tuotteista, eli t-paidoista. 

Nettikaupassani on nyt kuukauden ajan viimeiset t-paidat -15% alella.  Olette lämpimästi tervetulleita katselemaan löytyisikö vielä teidän suosikkianne. Ja tervetulleita myös vinkkamaan alesta ystävillennekin. 

Kauppaan pääsee klikkaamalla tästä.

Kaunista syyspäivää teillekin missä ikinä olettekin!

Muutama esimerkki (muitakin malleja löytyy):

Uudet naamat

Seuraavaksi esitelen teille uudet Legendat-sarjan naamat. He löytyvät mm. froteepyyhkeissä, kylpy-, kasvo- ja jättipyyhkeissä, kuten kuvat alla.

Papa Hemingway

Hitchcock

Marilyn (yleisön toistuvista toiveista)

Ja Jiminhän te jo tapasittekin.

Jokaisesta on saatavilla myös aivan uusi tuote, kylpytakit. Niitä saa ylläolevilla kuvilla, sekä Mannerheimilla, Kekkosella ja Clint Eastwoodilla. Kaikkista noista kuva Rantakoski Designsin nettisivuille. Tässäpä maistiainen.

Mitäs pidätte? Habitareyleisö piti ainakin kovin. Messut menivät erityisen hyvin, reilusti yli odotusteni. Olen kovin iloinen ja kiitän kauniisti kumarrusten kera kaikkia vierailijoita!

Habitaressa

Kolmas Habitarepäivä takana ja järkikin vielä ihan tallessa, ajatella, vaikka vähillä unilla on menyt jo pidemmän aikaa. Iltaisin olen aivan tyystin kuitti, vaikka päivät ovat kyllä mukaviakin. Vein Habitareen paljon uutuuksia, olen niitä tiputellut facebook-sivuilleni, tännekin olisin postannut, mutta Elisa sotki jotain nettiyhteydessä niin etten ole päässyt postaamaan mitään tänne muutamaan päivään. Mutta nyt näköjään pelittää. Tässäpä siis uutuus numero yksi, erityisen kiinnostava sellainen koska se on tuotteena minulle aivan uusi:

Akustiikkalevyt. Säännöllisesti minulta tiedustellaan kuvioituja akustiikkalevyjä, olen yhteistyökumppania jo tovin etsiskellyt ja nyt löytyi. Kyseessä on yritys nimeltä Innofusor. He tekevät akustiikkalevyjä ekologisista materiaaleista ja myrkyttömästi. Soveltuu siis linjaani kuin tikki takkiin. Levyt ovat pintaturvetta, liima-aineena muovipullojen muovia, sellaisten pullojen joista ei enää pulloa saa. Koska turve on luonnollisesti hapanta, levy ei pysty homehtumaan. Muissa levyissä tämä on hoidettu suihkuttelemalla booria tai jotain vastaavaa myrkkyä homeenestoksi. Innofusorin levyt ovat lisäksi kauniita ja edullisiakin verrattuna muihin löytämiini levyihin.

Akustiikkalevyn ei tarvitsisi olla tylsä, siis sellainen joita maailma pursuaa. Ei enää harmaita seiniä, tai kikkailuna joukossa jokin punainen neliö tms. Astun kuvaan. Avullani levyihin saa kuvia painamalla tai maalaamalla, siis juuri sellaisen seinän, tai levykokonaisuuden kuin asiakas haluaa. Funktiota ja funktiota samassa paketissa. Omaa ja uniikkia. Hauskaa. Nastaa. Levyjä saa lukuisissa väreissä ja minun kädenjälkeni on periaatteessa ihan mitä ikinä vaan. Tilaaja voi valita jotain mallistostani, tai kohteeseen voidaan tehdä jotain siihen sopivaa uutta.

Sain testattavaksi mustan ja valkean levyn:

Mustaan painoin Jimin valkealla. Hauska seinä tulisi vaikkapa tuollaisista 60cm neliöistä, muutama väri, tai vain kaksi, parilla naamalla.

Valkoiseen levyyn painoin linnun. Pohjapinta on niin kaunis että toimii ihanasti noinkin pelkistetyllä linjalla.

Lähikuva pinnasta.

Ehdin nyt vain kokeilla painamista, seuraavaksi testaan maalaamisen. Jos karhea pinta ei sovellu kaikkeen, voin kuvioida erilaisia kankaita, vaikkapa maalata sileimmälle silkille, ja päällystää levyt niillä. Tällä tyylillä saan aikaan hyvinkin yksityiskohtaisia ja erityylisiä maalauksia. Mitäs sanotte, eikö olekin hyvä juttu?!