Ajatteluniksautus

Tiesittekö että joulu on ihan tuossa kulman takana? Minäpä tiesin, kalenterini on nimittäin jo tyystin täynnä jouluun liittyviä ja tähtääviä asioita. Minulla on kuukausi aikaa tehdä töitä niin paljon kuin ikinä ehdin. Että olisi sitten jotain esiteltävää lukuisille messuille/myyjäisiin joille olen menossa. Sekä Kraftiin, että Design Tuunaamoon Tampereella. Niin ja nettikauppaani. Messujen välissä voi sitten hienosäätää, tehdä koulutöitä, puotilikkavuoroja ja pakata-roudata kamaa.

Tiesittekös sen että jouluun voi valmistautua jo vaikkapa toukokuussa. Tai hyvänen aika miksei jo Tammikuussa? Minäpä en tiennyt. Tai no tiesin, mutta en sitten osannut. En muistanut, älynnyt, kehdannut, ajatellut. Taaskaan. Perinteinen Habitarehepuli jatkuu perinteisellä jouluhepulilla. Niin että elokuusta jouluun saakka huidon kuin heinämies aamusta iltaan, mukaanlukien viikonloput. Sitten tammikuun kerään voimia rättiväsyneenä. Ja helmikuusta heinäkuun loppuun otan hiukkasen rennommin. Tai kuvittelen ottavani. Tai vielä paremminkin toivon ottavani.

Opinko ikinä tekemään töitä ennakkoon? Ehkä en. Mutta olen oppinut sen sijaan jotain (minulle) äärettömän arvokasta. Opin syksyisin elämään hetkessä. Jos hetkenkin ajattelen kalenteriani etukäteen, stressaannun paniikkiin saakka. Ei kannata siis. Niinpä täytän tyynesti kalenteriani tehtävälistoilla, kieltäydyn ajattelemaan niitä muutakuin listana, ei siis suoritettavina töinä. Muuta kuin kyseisen elettävän päivän kohdalla. Senkin jaan palasiin. Listaan asiat siihen järjestykseen kun ne on viisain tehdä. Sitten katson vain sitä käsillä olevaa työtä. En yhtään sen ohi. Sitten tärkein; paneudun aatoksella siihen että löydän jotain kivaa siitä duunista. Jos siitä ei irtoa hauskuutta millään, haen hauskuuden kivasta äänikirjasta. Tai ajattelen että saan olla omassa pajassani, omissa töissäni, ajattelen kissaa, rakkaita ihmisiä, kaikkea ihanaa mitä elämässäni on. En missään tapauksessa ajattele että on kiire, liikaa töitä, ei vapaapäivä tammikuuhun saakka, tai että onpas tylsä työvaihe.  Saan ajatella vain kivoja asioita joita minulla on. Päätin etten voi haaskata elämääni stressaamalla ja kurjistelemassa, voin haaskata sen mielekkyyteen ja hauskuuteen. Näin päätin. Elämänlaatu koheni oitis. Ihan vain ajattelemalla toisin.

Suosittelen ajatteluniksahdusta kaikille teille joilla on liikaa töitä ja stressiä. Mutta muistakaa lista, tuo ns. aivolepo ei ole mahdollista ilman listoja. Pitää tietää että asiat on tallella ja että ne hoidetaan ajallaan. Suositus numero 2. Lista on parempi olla jotenkin tallessa (koneella, puhelimessa, yhden kirjan kansien sisällä), ei siis pikkuruisia lippulappusia, laskukirjekuoria, luonnospaprujen kääntöpuolia vierehtimässä ympäriinsä. Uskokaa kun kerron että ne katoavat jonnekin universumin mustimpaan aukkoon valoakin nopeammin. JA ne vievät päästä jokaisen muistijäljen kyseisestä lista-asiasta ihan varmasti mukanaan.

Jos nyt lukisin, ehtisin lukea, viime vuoden lokakuun ajatuksia. Varmaan lukisin saman tekstin, tai ainakin osittain. Jännittävää nimittäin miten nopeasti unohdan että teepä kuule seuraavana vuonna aikaisemmin. Unohdan myös kyvyn elää hetkessä. Toivon hartaasti että jokainen vuosi jättää edes hitusen oppia ja järkeä päähäni.

Taidan laittaa tuon listalle.