Lehdet taas pullistelevat laihisoheita. Ihmiset keskustelevat siitä paljonko tuli lihottua jouluna, mikä on fiilis, kovin on tukkoinen ja huono. Sitten pohditaan kevennyskeinoja ja paastoja. Jotain detoxia ainakin. Laskeskellaan miten paljon voisi parissa viikossa pudottaa joulukiloja ja toiveikkaana ajatellaan että osa varmasti on kertynyttä nestettä, onhan. Sitten naureskellaan miten mukavalta tuntui taas kun ensimmäistä kertaa mahassa tuntui kummalta, kun oli pitkästä aikaa nälkä. Niin, eihän tässä ole hirveästi järkeä, mutta minusta on silti ihana että on joku juhla, tai vuoden aika, jolloin tehdään ja tarjoillaan ajan kanssa väsättyjä herkkuja. Syödään yhdessä, kiikutellaan ystäville lisää ruokaa omasta keittöstä, otetaan vastaan toisten tuomia ja nautiskellaan.
Ajattelin mistä moinen perinne on kotoisin ja että oli se joulu varmasti juhlien juhla ennen vanhaan kun ruokaa ei ylen määrin ollut. Silloin rusinat ja mantelit olivat varmaan ihan erityisherkku. Lihotettu sika teurastettiin ja oli ihanan paljon tuoretta rasvaista lihaa. Kellarin juureksista kehiteltiin jotain erityistä, ettei taas samoja keitettyjä tai uunitettuja juurespaloja. Perunalaatikkokin imellytettiin että olisi uutta makua ja makeutta. Paljon rasvaa ja normaalisti säästeltyä sokeria.
Minulle tuli hirveä ikävä vanhanajan jouluun. Jota tietenkään en ole koskaan kokenut, enkä tiedä millainen se oikeasti on. Mutta haavemaailmassa kuvittelen että olisi ihana laitella puuhellalla ja uunissa herkkuja koko talon väelle. Mielelläni posket punoittaen heräisin anivarhain laatikoiden laittoon ja kinkun paistoon. Hämmentelisin riisipuuroa. Pyörittelisin joulupullat ja leivät, lihapiiraat. Makkaroitakin. Läpsisin puulusikalla etukäteisnäpisteleviä sormia. Mutta silleen hieman hitaasti että kaikki saisivat pihistää vähän. Tarjoilisin ilolla näkäiselle herkkuja odottavalle joukolle. Lappaisin pötyä pöytään. Lautaset väärälleen. Kinkun rasvassa paistaisin sipulit ja perunat, rautapannulla rapeiksi, niinkuin tarinat kertovat mummini tehneen, että olivat jotain aivan erityistä herkkujen herkkua.
Sitten joulun jälkeen kaikki olisivat tyytyväisiä kun on lihottu. Ai kun hyvä olotila, tästäpä saakin ruumiillista ja henkistä voimaa pimeiden talvikuukausien puuhiin kun ruoka on taas vähemmällä ja sortit aika tylsän minimaaliset. Aijai miten hienoa kun saa vyön taas kauempaan reikään. Niin on terve, lämmin ja hyvin ruokittu olo.
Ajattelin mistä moinen perinne on kotoisin ja että oli se joulu varmasti juhlien juhla ennen vanhaan kun ruokaa ei ylen määrin ollut. Silloin rusinat ja mantelit olivat varmaan ihan erityisherkku. Lihotettu sika teurastettiin ja oli ihanan paljon tuoretta rasvaista lihaa. Kellarin juureksista kehiteltiin jotain erityistä, ettei taas samoja keitettyjä tai uunitettuja juurespaloja. Perunalaatikkokin imellytettiin että olisi uutta makua ja makeutta. Paljon rasvaa ja normaalisti säästeltyä sokeria.
Minulle tuli hirveä ikävä vanhanajan jouluun. Jota tietenkään en ole koskaan kokenut, enkä tiedä millainen se oikeasti on. Mutta haavemaailmassa kuvittelen että olisi ihana laitella puuhellalla ja uunissa herkkuja koko talon väelle. Mielelläni posket punoittaen heräisin anivarhain laatikoiden laittoon ja kinkun paistoon. Hämmentelisin riisipuuroa. Pyörittelisin joulupullat ja leivät, lihapiiraat. Makkaroitakin. Läpsisin puulusikalla etukäteisnäpisteleviä sormia. Mutta silleen hieman hitaasti että kaikki saisivat pihistää vähän. Tarjoilisin ilolla näkäiselle herkkuja odottavalle joukolle. Lappaisin pötyä pöytään. Lautaset väärälleen. Kinkun rasvassa paistaisin sipulit ja perunat, rautapannulla rapeiksi, niinkuin tarinat kertovat mummini tehneen, että olivat jotain aivan erityistä herkkujen herkkua.
Sitten joulun jälkeen kaikki olisivat tyytyväisiä kun on lihottu. Ai kun hyvä olotila, tästäpä saakin ruumiillista ja henkistä voimaa pimeiden talvikuukausien puuhiin kun ruoka on taas vähemmällä ja sortit aika tylsän minimaaliset. Aijai miten hienoa kun saa vyön taas kauempaan reikään. Niin on terve, lämmin ja hyvin ruokittu olo.
Jaahah, röyhhh, tästäpä sitten hiirijahtiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti