lauantai 28. tammikuuta 2012

Toisen ilo ja toisen harmi

Onpa ihana ilma, sanoin eilen pihalla leikkivälle lapselle ja hänen äidilleen. Äiti kohotti kasvojaan aurinkoon ja kertoi nauttivansa auringon energiaa. Pikkupoika kauhoi keveää puuterilunta kasaan, aika pahantuulisesti huomasin. Sanoi kiukkuisesti ärrää sorauttaen että lumi on ihan väärin. Väärin!

Muistin yllättäen saman turhautumisen omasta lapsuudestani kun pakkaslumesta ei saanut väsättyä mitään. Se ei pysynyt missään muodossa, siitä ei saanut edes kasaa jonka päälle kavuta, saati sitten jotain lumieläintä joita tykkäsin rakentaa. Sivumennen sanoen haaveilen edelleen että menisin lasten joukkoon ja väsäisin kokonaisen lumieläintarhan. Mutta en uskalla mennä, olisin se tyhmä täti joka haluaisi tehdä kaiken itse ja rauhassa. Ehkä voisin tehdä sen jonnekin syvälle metsään satunnaisen lenkkeilijän kummastukseksi. Oih, niinpä teenkin joku suojasää, pakkaan mukaan vaihtolapasia ja kuumaa kaakaota pulloon!

Sanoin lapselle että tällaisella lumella voi tehdä kyllä paljon paljon enkeleitä. Sain vastaukseksi niin eleettömän täydellisen ylenkatseisen tuijotuksen että. Nauratti hirveästi mutta sain pidettyä naurun poskessa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä ilmaisu, lumi on väärin. Kiva, että lapsi keksii noin hyvän. Tiesiköhän hän, mitä se lumienkeli tarkoittaa

Anna kirjoitti...

Uskon että ymmärsi ja ajatus oli niin älyttömän tyhmä ja tylsä pienen pojan mielestä ettei tarvinnut sanojakaan. Pelkkä tuijotus riitti.