Yhtäköyttä

Taloussanomat uutisoi tänään yrittäjien pelosta uutta mahdollista taantumaa kohtaan. Että puskurit on käytetty edellisessä taantumassa eikä uutta pähkinävarastoa ole vielä ehditty kerätä. (henkilökohtaisesti en tiennut etteikö vielä oltaisi siinä edellisessäkin...). Mutta kyllä ajatus kylmää, että taas notkahdettaisiin alemmas.

Taannoin keskustelin kollegan kanssa. Hänellä on nettikauppa joka myy käsityötarvikkeita, lisäksi hän vetää erilaisia kursseja myymiinsä tuotteisiin liittyen. Eräs toinen ystävä oli soittanut kollegalta ohjeita ja oli sitten, reilun tunnin puhelun jälkeen, tilannut tuotteet toisesta nettikaupasta. Eikä tapahtuma ollut ainutkertainen, toinenkin ystävä oli tehnyt saman.

Pari kesää sitten luin yrittäjästä joka avasi Hangon kasinon uudelleen. Kuinka hänelle oltiin hurrattu lukuisten ystävien voimalla, eikä kukaan heistä pistäytynyt edes yhdellä oluella kesän aikana.

Ennenkuin jatkan eteenpäin haluan ehdottomasti manita että olen onnekas saatuani ihania ystäviä ja sukulaisia joilta olen saanut paljon tukea yrittäjänä, he ovat auttaneet, tsempaanneet ja ostaneet tuotteitani. Henkilökohtaisesti uskon ettei ihmisille tule mieleen. Että ystävää voisi auttaa ja tukea. Että pienyrittäjän arki on aika karua, varsinkin alussa.

Pienyrittäjä, tai kädentaitojen miniyrittäjä joiden arjesta tiedän enemmän, sellainen joka aloittaa yrityksensä yksin, tai kenties pariskuntana, aloittaa väistämättä ottamalla lainan alkuinvestointeihin. Tätä lainaa hän maksaa takaisin vähintään viisi vuotta. Hän maksaa yksin, tai kaksin, työtilakulut, sähköt ja muut juoksevat kulut. Miniyrittäjän juoksevat kulut, lainanlyhenyksineen ja sosiaaliturvamaksuineen ovat vähintään 1000-2000e kuussa, tämän kattaakseen hänen täytyy myydä reilusti 4000 eurolla. Kun normaalisti lasketaan ettei uusi yritys tuota kahden ensimmäisen vuoden aikana, voidaan miniyrittäjän kohdalla laskea sama neljään vuoteen. Tämä siis jos yritys etenee ns. normaalia vauhtia.

Koska markkinointiin on käytössä vähän rahaa, toiminta ei lähde käyntiin massivisella mainostuskampanjalla. Jos yrittäjä haluaa laittaa lehteen mainoksen täytyy hänen maksaa siitä tuhansia, ei onnistu. Messuille osallistuminen on pöytäpaikalla vähintään 300e, yleensä enemmän. Messuosasto maksaakin jo tuhansissa (sivumennen sanoen yhden sähköjohdon saaminen messupöydälleni maksoi minulle juuri 129e + alv, sähkönkulutus maksetaan erikseen). Niinpä miniyrittäjä soittaa miljoonia myyntipuheluita, lähettää mainoksen ainoksen perään ja toivoo että viidakkorumpu soisi, tieto leviäisi, kunnes asiakkaita olisi riittävästi. Arvannette että hidasta on eteneminen.

Kun em. yrittäjä myy tuotteen, erityisesti jos se on oman käden tuote, saa hän palkkaa tuotteen hinnasta alle neljäsosan. Heti ensimmäiseksi lohkaisee alv 23%, sitten vähennetään materiaalikulut n. 1/4 hinnasta, sitten lopusta maksetaan henkilökohtainen vero joka on min. 17%, loppurahalla joka on palkkaa maksetaan ne juoksevat kulut. Jos jotain jää käteen, hurrataan. Ja siihen että jotain jää käteen oikeasti, pitää myyntiä olla paljon.

Sitten alennuksista. Asiakkaat helposti ajattelevat että voihan yrittäjä antaa heille alen. Vaikkapa laskea 40 euron tuotteen hintaa 35 euroon. Ei kuulosta pahalta, ei. Mutta jos ajattelee että tämä ale ei voi lähteä veroista, eikä kuluista, ymmärtää että yrittäjän 10 euron palkka putosi juuri vitoseen. Tuotteesta jonka tekemiseen on takuulla kulunut enemmän kuin tunti. Jos alenuksen pyytäjä on ystävä, yrittäjä usein sen antaa, koska ei kehtaa sanoa ei...

Kun tähän kaikkeen lisätään taantuma, tai toinen taantuma, puntit alkaa viimeistään tutista.

Kirjoitan tästä siksi että tiedän monta ihanaa ihmistä eri aloilta jotka ovat joutuneet taistelemaan yrityksensä puolesta verisesti ja jotkut hävinneet taistelunsa. Hirvittää ajatella mikä osaaminen menee hukkaan jos yrityksiä kaatuu entisestään. Hirvittää ajatella myös sitä mielipahaa unelmien kariutumisesta.

Niinpä, rakkaat lukijani, jos teillä on ystävä joka on perustanut yrityksen, ajatelkaa vaikkapa ihan uusin ajatuksin kun tekee mieli olutta, tai hierontaa, tekee mieli ilahduttaa itseänne, tai ostatte jollekin lahjan (ostattehan tekin lahjoja lukuisille ihmisille vuoden aikana). Ystävän auttaminen on sitäpaitsi kivaa, ja viidakkorumpukin soi niin kivasti. Herra IKEA ei apua tarvitse, eikä se multikansallinen ravintolaketju.