Asettumista

Tänä aamuna ensimmäistä kertaa uudessa kodissa vanha Kuningatar Ytte kipusi sänkyyn anivarhaisesta alkaen puskemaan naamaa ja mouruamaan. Olin iloinen ja harmissani. Iloinen siksi että Kuningatar alkaa olla viimeinkin tottunut uuteen kotiin ja liikkuu siellä kuten entisessäkin. Harmissani siksi että olisin mieluusti nukkunut vielä muutaman tunnin.

Veikko, hiukkasen vähemmän vanha ja huomattavasti vähemmän kuningatar oli muutosta tohkeissaan. Sillä oli hauskaa, hyppi laatikoista toisiin, tarkisti kaapit ja komerot, nuuski jokaisen nurkan ja kulman moneen kertaan. Välillä se kävi nukkumassa tukkiunet joista se ei havahtunut kovimpaakaan ääneen. Mietittiin että sen pää on ylikuumentunut kaikista uusista hajuista ja äänistä. Kuningatar majoittui boksiinsa ja kävi ulkona vain syömässä ja vessassa. Vesi sille kannettiin boksin viereen ettei rouva kuivahtaisi. Mutta nyt molemmat ovat asettuneet uuteen kotiin, helpotus, sillä pelkäsin miten vanhukset jaksavat kaiken uuden.

Eilen iltauinnilta palatessamme olin niin iloinen että päätimme jäädä Laajasaloon (vielä ainakin toistaiseksi). Ajatuksissa oli isompi koti jossakin kauempana, mutta Laajasalosta raaskitti lähteä, meren ja luonnon ääreltä. Naapuritalon asunnon myynti-ilmoituksen huomasin vahingossa. Menin lähinnä uteliaisuudesta sitä katsomaan eräässä sunnuntainäytössä. Pian raahasin belgialaisen miehenkin katsomaan. Jotenkin paikka tuntui heti kodilta. Päätimme aivan puun takaa lykätä suurempaa muutosta ja tehdä nyt vain pieni. Hitsin hyvä päätös, oli niin kiva pyöräillä tuttuja kinttupolkuja viilenevässä illassa, paljain jaloin, hiukset valuen suolaista merivettä.