Hatullinen kukkia

Ystävä soitti minulle tänään sangen kiihtyneenä "Nyt kuule mene ja pyyhi se eilinen postauksesi hetimiten. Siitä saa kuvan että sinä olet ruoan perään kuolaava, reseptisievistelijä kukkahattutäti jolla ei ole mitään muuta kiehtovampaa elämässä kuin kotitalous. Sitäpaitsi minä en suostu olemaan sinun 'ruoasta puhuva' ystäväsi, ettäs tiedät, puhutaanhan me suurimman osan aikaa kaikesta muusta, niinkuin jopa politiikasta ja yhteiskunnasta ja ihmissuhteista, erityisesti ihmissuhteista, ja harrastathan sinä lukemista ja musiikkia ja ties mitä, ruoka on kuule jumankekka sivuosassa meidänkin porukassa".

Selvä. Jotta poistaisin kukat ystävieni hatuista, myönnyin postaamaan hänen lauseensa (tosin kutistin sen kolmannekseen). Ja totean julkisesti että elämässäni on muutakin, kyllä, muutakin, kuin ruoka. Jos se sattumalta jollekin oli epäselvää (epäilen suuresti).

Ystävät ovat elämän suola (anteeksi ruokatermi).

Kaikki tiet vievät ruokaan

Jostain syystä ajattelen asioita ruoan kautta. Viikonloppuja, juhlia, kesää, työpäivän kulkua, pääsiäistä, ystävien tapaamista ja niin edelleen. Aina mietin mitä syötäisiin, mitä leipoisin, missä kahvilassa tavattaisiin, millä ruoalla juhlistaisin, tai milloin pitäisin ruokatauon. Muistoihin sekoittuu syödyt ruoat ja tulevan suunnitteluun syöminen yhtälailla. Olen näköjään ruokakeskittynyt ihminen. Pahus.

Miksi en miettisi mieluummin asioita vaikka urheilukeskeisesti. Että ihanaa kun on pääsiäisloma, ehtii patikoimaan pitkän metsärupeaman (ja heti samalla kun tämän kirjoitin mielessä välähti selkärepussa eväsruokaa ja termarissa jotain kuumaa kannonokassa nautiskeltavaksi), että voisinpas mennä vaikka uimahalliin, tai kokeilemaan jotain ihan uutta urheilulajia, jännittävää. Miksi en tapaa ystäviäni lenkillä, mene heidän kanssaan keilaamaan, sulkapalloilemaan, tai edes katsomaan urheilua (joka on kyllä minusta hullun hommaa). Minkä tähden emme edes puhu urheilusta yhtenä mahdollisena tapaamisaiheena, tai puhu liikunnasta ylipäätään. Reseptejä vaihdellaan kyllä ylenpalttisesti, kerrotaan heti kaupan herkku-uutuudet ja kumma kyllä puhutaan vaan ruoasta ylipäätään.

Kun matkustan innostun uusista mauista, supermarketeista ja paikallisista pikkukuppiloista. Ikävöin tiettyjä ruokia muista maista ja erityisesti suomesta kun asuin muualla. Odotin kun kuuta nousevaa että saisin taas maksalaatikkoa. En pety mistään muusta niin karusti kun huonosta annoksesta ravintolassa. Minun ruokaodotuksiani ei tod kannata pettää. Minua kiinostaa mitä naapuripöytään tarjoillaan ja annoskateus vaivaa. Katson telkasta eniten ruokaohjelmia. Kerään reseptejä, kokeilen uutuuksia ja mietin muunnelmia, rentoudun kokkailun luovuudessa. Tuskailen valinnanvaikeutta esimerkiksi näin pääsiäisen alla. Sesonkiherkut pitäisi päästä kokeilemaan kaikki.

Ei kuulkaa järjen häivää. Mietin, taas, että kun harrastuksestani kehkeytyi työ (samalla kun olen miettimällä miettinyt mistä uutta puuhaa vapaa-ajalle), ruoasta tuli ihan salaa harrastukseni. Näin on marjat.

Tai munat.

Näissä tunnelmissa, herkullista pääsiäistä kaikille!

Hetki herkutteluun

Ilo on ylimmillään kun työpäivän saa pulkkaan aikaisemmin kuin ajatteli. Kankaat kuivuvat kauniisti riveissä ja välineet pesty. On aikaa ihan vaan istua ja ihastella. Tämän ilon kunniaksi ajattelin tarjoilla teille absoluuttisen herkullisen palasen virtuaalikakkua.

Valkosuklaakakku

Pohja:
100g kaurakeksejä
80g valkosuklaata (ehdottomasti Pandaa)
50g voita

Täyte:
2 munaa
1dl sokeria
5 liivatelehteä
2dl kermaa
200g maustamatonta tuorejuustoa
200g valkosuklaata

Koristeluun:
Kokonaisia mansikoita
Levy valkosuklaata

1. Pohja: rouhi keksit ja suklaa monitoimikoneessa, sulata voi ja sekoita muruihin, painele vuoan pohjalle. Ei haittaa jos on jostain kohtaa hyvin ohut kerros (paksu voinen keksipohja on mielestäni yksi yököimmistä asioista).
2. Täyte: liota liivatteet kylmässä vedessä.
   
3. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi, vatkaa joukkoon sula suklaa (suklaan sulattaminen on helpointa mikrossa), liivatteet sulatettuna tilkkaan kuumaa vettä ja tuorejuusto.
4. Vatkaa kerma ilmavaksi ja lisää seokseen.
   
5. Vatkaa valkuaiset kiinteäksi (muttei kovaksi) vaahdoksi ja kääntele varoen joukkoon. Kaada pohjan päälle. Hyydytä min 4h, tai vaikka yön yli.
   
6. Koristelu: sulata suklaa mikrossa. Pese ja kuivaa mansikat. Dippaa suklaassa ja laita leivinpaperin päälle viileään jotta suklaa kiinteytyisi. Asettele kylminä kakun päälle. (Muista maistaa pari lämpimään suklaaseen dipattua mansikkaa, se leipurin ikioma bonus).
   

Ihan törkeän hyvää.

Varoitus, valkosulkaamansikat ovat niin hyviä että niitä on syytä tarjota kulhossa lisänä. Yksi ei välttämättä riitä...


Edit. Reseptin kirjoittamisen jälkeen ajauduin pohtimaan sanaa kakkulapio. Tulin tulokseen että sen täytyy olla yksi Suomen kielen optimistisimmista sanoista...

Kun kevät tuli

Ajattelin tarjoilla selitystä radiohiljaisuudestani. Kiire on taas tempaissut minut matkaansa. Työn alla on tilauksia ja syysmallisto jonka kanssa on jo todella kiire koska lehdistöpäivä odottelee toukokuun alussa. Lisäksi ilmottauduin mukaan POPin UP in PARIS:in. Tämä hauskuus on yhdessä vuokrattu halli Pompidou-keskuksen kyljessä jossa esitellään kesäkuun alussa suomalaisten designereiden töitä. Kaikenlaista kivaa työn alla siis, mutta niinkuin aina, päällekäin, yhtäaikaa ja kiireessä. Aivo- ja luovuuskapasiteetti piukuu äärimmillään.

Kiirettä keventää jälleen ihanasti alkanut pyöräilykausi. Tänäänkin paiskin työhuoneella pitkälle iltaan, kunnes lähden belgialaisen miehen mukaan yömyöhän juoksu-pyörälenkille. Matkan varrelle jää kivistävät hartialihakset, työaatokset, stressi ja väsymys. Tuulikin on kivasti tyyntynyt, aamusella sai polkea tosissaan että pääsi vastatuulessa eteenpäin. Matkalla pysähdyin katselemaan saapuneita vesilintuja jotka sukivat siipiään pienessä sulassa merenpoukamassa. Minusta tuntuu että nekin olivat kiireessä, muuttamassa, pesää perustamassa, rähisemässä reviiristään, sopivaa kumppania katsastamassa, ruokaa etsimässä. Taitaa olla touhukasta aikaa kaikille otuksille, tunsin sielunsukulaisuutta. Kevätsäpinää.

Pari viikkoa sitten (4.4. tarkalleen) sain aamun ilahduksen bussipysäkillä. Luonnon lahjan. Pysäkin takana olevalta jyrkältä kalliolta suli vettä jään ja lumen alla. Metallijalan kohdalla oli sula kolo josta veden solina kuului kauniisti. En meinannut malttaa mennä bussiin, niin kiva oli kuunnella miten kevät tuli. Talletin sen teillekin, silmät kiinni, kuunnelkaa.

Huvila & huussi

Tiistaina klo. 20.00 nelosella Huvila & huussi-sarjan jakso jossa Rantakoski Designsin saniais-kangas. Kangas suunniteltiin makuusoppeen ja sopii sinne kovin kauniisti. Kiva nähdä jakso viimeinkin, homma hoidettiin jo viime kesänä!

Sivumennen sanoen, ohjelman sisustaja Anita Koponen on livenäkin hirmuisen kiva ja hurmaava. Oli ilo tehdä hänen kanssaan yhteistyötä.

Kuva telkku.fi

Koti ja keittiö 2.

Koti ja keittiö-lehden numerossa 4/2011 esitellään Rantakoski Designsin sitrus-tabletit. Hedelmäistä hehkua.

Swee-heet Sunday

Minulle oikea tapa viettää sunnuntai on olla tekemättä mitään. Paitsi laiskotella. Lojun sohvalla, luen kirjaa torkkupeittoon kääriytyneenä, kuuntelen hyvää musaa, surffailen välillä netissä, saatan katsoa jonkin tallennetun elokuvan, napostelen ja murustelen, keitän vaniljalatteja, tai kermavaahtokaakaota, käännän laiskasti kylkeä ja häiritsen sikeästi nukkuvaa Ytte-kissaa.

Ytte tietää milloin on sunnutai, se tulee jo ajoissa sohvalle nukkumaan, tietää että silityksiä ja kylkeen käpertymistä on luvassa, ehkä joku pieni makupalakin päivän mittaan. Minulle seura sopii oikein hyvin, pehmeä, kehräävä, tai kuorsaava otus on osa sunnuntain parhautta.

Veikko-kissa on tylsistynyt sunnutaisin, kukaan ei tee mitään kiinnostavaa, paras kylkipaikkakin on jo varattu. Yleensä se postaa belgialaisen miehen työpöydällä kun mies selaa viikon uutisia ja tapahtumia. Mieluiten se haluaisi olla keskipisteenä näppäimistöllä, mutta saa siitä hatkat, joutuu sitten liimautumaan kyynärpäähän. Lopulta mies heltyy nostamaan Veikolle tyynyn näppiksen viereen. Karua on meidän sunnuntaielo.

Ytte on jo asemissa (kuorsausta).

Veikon sunnuntaiherkku (maiskuttelua ja hampaiden narskutusta)

Armaisaa ja laiskaa sunnuntaita myös teille kaikille!