Ajattelin tarjoilla selitystä radiohiljaisuudestani. Kiire on taas tempaissut minut matkaansa. Työn alla on tilauksia ja syysmallisto jonka kanssa on jo todella kiire koska lehdistöpäivä odottelee toukokuun alussa. Lisäksi ilmottauduin mukaan POPin UP in PARIS:in. Tämä hauskuus on yhdessä vuokrattu halli Pompidou-keskuksen kyljessä jossa esitellään kesäkuun alussa suomalaisten designereiden töitä. Kaikenlaista kivaa työn alla siis, mutta niinkuin aina, päällekäin, yhtäaikaa ja kiireessä. Aivo- ja luovuuskapasiteetti piukuu äärimmillään.
Kiirettä keventää jälleen ihanasti alkanut pyöräilykausi. Tänäänkin paiskin työhuoneella pitkälle iltaan, kunnes lähden belgialaisen miehen mukaan yömyöhän juoksu-pyörälenkille. Matkan varrelle jää kivistävät hartialihakset, työaatokset, stressi ja väsymys. Tuulikin on kivasti tyyntynyt, aamusella sai polkea tosissaan että pääsi vastatuulessa eteenpäin. Matkalla pysähdyin katselemaan saapuneita vesilintuja jotka sukivat siipiään pienessä sulassa merenpoukamassa. Minusta tuntuu että nekin olivat kiireessä, muuttamassa, pesää perustamassa, rähisemässä reviiristään, sopivaa kumppania katsastamassa, ruokaa etsimässä. Taitaa olla touhukasta aikaa kaikille otuksille, tunsin sielunsukulaisuutta. Kevätsäpinää.
Pari viikkoa sitten (4.4. tarkalleen) sain aamun ilahduksen bussipysäkillä. Luonnon lahjan. Pysäkin takana olevalta jyrkältä kalliolta suli vettä jään ja lumen alla. Metallijalan kohdalla oli sula kolo josta veden solina kuului kauniisti. En meinannut malttaa mennä bussiin, niin kiva oli kuunnella miten kevät tuli. Talletin sen teillekin, silmät kiinni, kuunnelkaa.
Kiirettä keventää jälleen ihanasti alkanut pyöräilykausi. Tänäänkin paiskin työhuoneella pitkälle iltaan, kunnes lähden belgialaisen miehen mukaan yömyöhän juoksu-pyörälenkille. Matkan varrelle jää kivistävät hartialihakset, työaatokset, stressi ja väsymys. Tuulikin on kivasti tyyntynyt, aamusella sai polkea tosissaan että pääsi vastatuulessa eteenpäin. Matkalla pysähdyin katselemaan saapuneita vesilintuja jotka sukivat siipiään pienessä sulassa merenpoukamassa. Minusta tuntuu että nekin olivat kiireessä, muuttamassa, pesää perustamassa, rähisemässä reviiristään, sopivaa kumppania katsastamassa, ruokaa etsimässä. Taitaa olla touhukasta aikaa kaikille otuksille, tunsin sielunsukulaisuutta. Kevätsäpinää.
Pari viikkoa sitten (4.4. tarkalleen) sain aamun ilahduksen bussipysäkillä. Luonnon lahjan. Pysäkin takana olevalta jyrkältä kalliolta suli vettä jään ja lumen alla. Metallijalan kohdalla oli sula kolo josta veden solina kuului kauniisti. En meinannut malttaa mennä bussiin, niin kiva oli kuunnella miten kevät tuli. Talletin sen teillekin, silmät kiinni, kuunnelkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti