Kevättä kasvamassa

Kiire on taas kiskonut mukanaan, ei ole ollut aikaa juuri mihinkään muuhun kuin olennaisimpaan. Täälläkin siksi hiljaisia päiviä. Harmitusta koska minulla on lukuisia reseptejä jaettavana ja päässä monituisia juttuja joista pitäisi päästä kertomaan. Viimeistään kesäkuussa ehkä hiukan hiljentyy, toivottavasti koska mökille haluan heti kuin ikänä vaan. Mielellään jopa ihan lomalle ilman miljoonaa työjuttua mukana. Saas nähdä kuinka likan käy.

En ole ehtinyt hehkuttaa kevättä ja miten se on (taas) maailman paras vuodenaika. En postailla kevään merkkejä, uusia tulokkaita, hiirenkorvia ja muita ilahdutuksia. Tai saatika sitä onnen päivää jolloin työmatkaan pääsin ensimmäistä kertaa talven jälkeen pyörällä! Voi autuutta (pyörän vaihteet on edelleen rikki mutta viis siitä). Ihana kun saa mennä omassa aikataulussa, elähtyä meren rannassa työmatkalla.

Tänä keväänä päätin harrastaa minimaalista puutarhanhoitoa. (Huomatkaa nyt minulla on jo kaksi harrastusta!). Minimaalista siksi ettei minulla ole (vielä sitä unelmien) puutarhaa. Parveke on. Meillä syödään paljon tuoreyrttejä, etenkin nyt kun kokkailen noita mausteisempia sapuskoita. Niihin uppoaa ruukkutokkulla yrttilöitä. Kas, ajattelin alkaa viljelyn omalla parvekkeella ja jos onnistun siirrän sen syksyllä sitten sisälle.

 

Tässä vaiheessa ollaan nyt (koska ehdin kylvää siemenet vasta viikko sitten).  Tuloillaan on vasemmassa yläkulmassa Kanelibasilikaa, keskellä Korianteria ja oikealla Amppelitomaattia. Alhaalla vasemmalla persilja josta ei kuulu vieläkään mitään (laiskumus), keskellä Sitruunabasilika ja oikealla vaan pelkkä Basilika. Korianteri ilmestyi kurkistelemaan vasta tänä aamuna, olin jo vähän huolestunut, koska juuri sitä meillä menee eniten. Tomaatin siemeniä kylvin 8kpl, kolme nousi nopsaan ja yksi uusi yrittäjä on noussut korianterin kanssa tälle aamulle. Basilikat aloittivat reilussa päivässä, nopsan pirskaleet.

Aloitin vaatimattomalla kuuden lajikkeen setillä koska en ole oikein kokenut onnistumisen hetkiä puutarhurina (kaikki vihreä kuukahtaa käsissäni)(paitsi Belgiassa jonka koskeassa ilmastossa kaikki kasvaa ihan ittekseen). Tänä aamuna viimein lueskelin että miten noiden kanssa nyt toimitaan ja pelästyin. Ohjelmaan kuuluu koulimista ja karaistaimista, runsasta lannoitusta, oikeaa määrää valoa ja vettä, tietynlaista ruukkua jne. Hiukan aloin aavistella miltähän tämän(kin) projektin lopputulos tulee näyttämään. Pitäisi muistaa paljon ja olla silleen säännönmukainen ja huomaavainen ja päivittäinen. Roudailla sisään ja ulos ja että aurinkoa sopivasti. Aika haastavaa (olisikohan sittenkin pitänyt aloittaa valmiilla reippailla ostotaimilla). Belgialainen mies lohdutti että älähän huolehi, kissa syö tulokkaat kuitenkin ennenkuin noihin 'vaativimpiin osioihin' päästään käsiksi, itseasiassa sinä päivänä kun otan nuo kasvatuskelmut purkeilta pois, hetikohta kun ovi loksahtaa takana kiinni. Voi hyvinkin olla niin. Sepä ratkeaa tämä homma sitten silläviisiin.