Potut

Kävin tänään silmälääkärillä. Toimitus jota olen (huonojen uutisten pelosta) lykännyt jo pidempään. Joskus kun luen kirjaa näen teksin päällä tuhrun, sellaisen samean läntin joka tietenkin aiheuttaa sen etten näe tekstiä kunnolla. Yliaktiivisen mielikuvituksen omaavana (muutamia aamuyöntunteja asiaa pohtineena) olen jo miettinyt mitä työtä sitten oikein voin tehdä kun olen sokeutunut. Silmäpohja rappeutunut. Kaihileikkauksen jälkeen. Eriasteisina siirtymävaiheina matkalla siihen sokeuteen. Tms. Onneksi on äänikirjoja, onnistuisikohan keraamikko-kuvanveistäjän hommat, sääriin jääkiekkosuojukset, kyllä kuulo sitten paranee, koira olisi kyllä ihan kiva. Tms.

Yllätys on etten olekaan sokeutumassa. Minulla on silmämigreeni. Olettekos kuulleet sellaisesta? Minulle ainakin ihan uusi termi. Että tyypeillä joilla on migreeniä voi olla myös kivutonta migreeniä jolloin oire on vaan jonkinsortin silmäoire, sellainen jota em. tyypillä kipumigreeninkin kanssa esiintyy. Niin että migreenilääkettä huiviin vain jos juuri silloin on pakottava tarve lukea tai askartaa jotain tarkempaa silmänäköä vaativaa. Helpotus oli kyllä.

Lisäksi kuulin että oikea silmäni on sohvaperuna. Tiesin kyllä itse olevani sohvaperuna, mutta että osa ruumiistani voi olla lisäksi erikseen, omana itsenään, sohvaperuna. Torta på torta?

Sohvaperunasilmää ei kuulemma voi jumppauttaa, mitä sohvaperuna kokonaisitselle kuuluisi tehdä. Kiva sikäli ettei tullut ylimääräistä painetta liikuntaan enää tästä.