Kesäinen maku

Ylenpalttinen aurinko sai minut ajattelemaan kesää ja haaveilemaan kesäpäivistä kesämökkillä. Jälkkäreistä puhuminen pyöräytti pölyjä unhoitetuista asioista ja nämä kaksi yhdessä muistuttivat etten koskaan postannut kesällä leipomaani karppia raparperipaistosta n:o 2. Ykkösen postasin aikaisemmin täällä. Kakkosesta tuli ikisuosikkini ja resepti soveltuu maniosti omppupaistokseenkin, vihreistä Granny Smitheistä voipi tehdä ettei tarvitse odotella kesään saakka. (Sivumennen sanoen en voi sietää kun jotkut sanovat kakonen kakkosen asemasta. Mikä ihmeen ka-konen, sana putoaa vahingossa sanojan suusta ennenkuin se on valmis, puolitekoisena ja kesken. Haluaisin tunkea sen takaisin valmistumaan.) 

Karppi raparperipaistos, se kakkonen.

Pohjalle:

4 suurta raparperinvartta kuorittuna ja paloiteltuina

4 rlk karppisokeria (jota saa nykyisin onneksi ihan maitokaupasta)

4 tl kanelia

Murustus:

150g voita

1,5 dl karppisokeria

2 dl mantelijauhoa

1 dl sokerijuurikashiutaleita (ehdoton aines tähän herkkuun, sitä saa tilattua ainakin täältä)

2 rkl psylliumia (saa maitokaupasta pienessä purkissa leivinjauheen vierestä, tai tilaamalla ylläolevan linkin putiikista suuremman määrän)

1 tl leivinjauhetta

Ripaus aitoa vaniljaa (sitä tummaa ruskeaa kahvinporojen näköistä)

1. Voitele vuoka.
2. Paloittele raparperit ja sekoita sokeri kanelin kera paloihin. Kaada vuokaan odottelemaan.
3. Sekoita murumassan ainekset yhteen ja ripottele raparperien päälle.
4. Paista 175 asteisessa uunissa kunnes murustus on kevyesti ruskistunut ja raparperit kuohahtavat pikkriikkisinä kuplina.
5. Anna jäähtyä hiukan ja tarjoile kotona tehdyn jätskin tai vaniljakastikkeen kera. 

Perinteinen (ja se oikea) vaniljakastike:

6 dl maitoa, kermaa, tai kermamaitoa (saa valita miten täyteläisen kastikkeen haluaa)

6 keltuaista

1-2 vaniljatankoa

2 rkl karppisokeria

1. Halkaise vaniljatanko ja kaavi siitä veitsenkärjellä siemenet. 
2. Lämmitä maito, kerma, tai kermamaito hitaasti haudutellen vaniljatangon ja siementen kera kunnes homma lopulta kiehahtaa.
3. Jäähdytä kannen alla hiukkasen ja poista sitten vaniljatangot.
4. Vatkaa keltuaiset karppisokerin kera vaahdoksi. 
5. Kaada kermamaitoa ohuena nauhana keltuaisvaahtoon koko ajan vatkaten. Kun seos on tasaista kaada se takaisin kattulaan ja keitä hitaasti kunnes kastike on ihanan samettisen paksua. 
6. Jäähdytä jääkapissa kelmun alla.

Sitten vinkki. Vaniljakastikkeesta tulee niin hyvää että se saattaa loppua kesken. Näin kävi meille. Että raparperipaistosta jäi kastikkeen jälkeen vielä hiukan. Itseasiassa kastike oli paistoksen kanssa niin hyvää että muistin valokuvaamisen vasta kun tämä paistoksen jämä oli vuoan reunalla ja kastike viimeistä pisaraa myöten nuoltu kannusta. Niin, tiedän, taas.

Kyytipoikana tuoksuvaa kahvia, hyvää seuraa ja tämä ihana maisema. 
(klik)