Mökkeilyä

Sattuipa parhaat ilmat mökkeilyyn. Tai siis ei. Viime viikko oli kuulemma ihanaa, ihan kuule kuin linnunmaitoa. Kerrassaan suloista. Nyt jäätää ulkona ja jäätää sisällä. Luen vällyjen alla kirjaa kynsikkäät käsissä, pukeutuneena muutamaan kerrokseen vaatteita. Mamá lukee kirjaa ikkunan edessä (sisällä) pukeutuneena pikään toppatakkiin. Mutta silti on ihanaa. Nukuin ensimmäisenä yönä sikeästi viileässä 13 tuntia. Heräilin muutamaan otteeseen mutta aaltojen loiskinta tuuditti minut takaisin virkistävään uneen. Univelkaa olikin kiinniotettavaksi. Autuasta.

Haaveeni siitä että työstäisin tuotekuvia ja nettikauppaani terassilla järven rannalla lätsähtivät. Konekin varmaan löisi hanat kiinni kylmästä. Mutta maisema on kiva sisältäkin, ei sen puoleen. Eilinen meni tosin huomaamatta vahingossa epähuomiossa kirjaa lukiessa, sentään kivalla kävelyllä käytiin Tonkurin mäellä koiran ja mamán kanssa. Päätin illalla että ansaitsin kyllä yhden lomapäivän ennen työtä ja hylkäsin huonon omatunnon.

Mamán Kerokoira...

...joka on mitä parhain Tonkurinmäen lenkkikaveri

Sitten ääni- ja luontomaailmaan:

Kuunelkaa miten ihanat aallot. Ääni jota eniten talvella kaipaan ja johon olen kaikkina elämäni kesinä mökillä tiiviisti kiinnikasvanut. Vesi on harvinaisen korkealla. En muista milloin olisi kesäkuun alussa ollut näin viimeksi.

Tässä vedenpinnan normaalitila viime kesältä, kuvattu samasta kohdasta (paistoi aurinkokin...).

Jännittävintä veden korkeudessa on se että tulee kahlata kivipolkua pitkin kunnes pääsee laskeutumaan kunnolla veteen. Eilen kävin pesulla lenkin jälkeen järvessä (saunan kevätsiivous on vielä kesken). Kahlaamisen aikana jalat ehtivät jäätyä kalikoiksi. Kyllä Suomen kesä on niin luksusta!