Onpa mukava sadepäivä. Siirsin ylimääräisen öljypatterin huoneeseeni ja nyt on kohtalaisen lämmintä. Istun silti vällyjen alla sängyssä, nojaan seinään pehmeiden tyynyjen varassa ja työstän kuvia koneellani. Sade ropisee ihanan kotoisasti huopakattoon. Koira kuorsaa ja uneksii sängyn alla. Tunnelma on rauhaisa, jotenkin pesämäinen. Ehkä juuri sellainen työpäivä jonka luokittelisin maailman parhaaksi työpäiväksi jos kutsuisivat luokittelemaan.
Ei minulla ole mitään muuta asiaa, ajattelin vain jakaa tämän mukavan tunnelman kanssanne.
Ei minulla ole mitään muuta asiaa, ajattelin vain jakaa tämän mukavan tunnelman kanssanne.
2 kommenttia:
On tuossa monta ihanaa elementtiä. Sade ropisee, aallotkin ehkä kuuluu sen yli, koiran koivet juoksee ilmassa, uneksiessa murisee tai vikisee ja sitten kuorsaa, kun ihana uni loppuu.
Niin on. Nyt kaupungissa on tuota hetkeä ikävä.
Lähetä kommentti