lauantai 22. toukokuuta 2010

Kolme henkireikää

Pitkästä aikaa.

Näin kiire minulla ei ole ollut vielä koskaan, vaikka kova kiire onkin tuttu juttu (samoin laiskat kaudet, ei sen puoleen). Olen ollut yötäpäivää työhuoneellani, viikonloput mukaanlukien. Mietin miten onnekas olen että saan tehdä rakasta työtä, vaikka sitten näin kiireellä. Ajattelen niitä ihmisiä jotka vetävät samanlaista aikataulua työssä joka ei kenties ole aivan yhtä palkitsevaa kuin omani. Sympatiani ovat syvästi heidän puolellaan. Pää olisi jo haljennut jos en pitäisi hommistani näin paljon.

Olen löytänyt avukseni kolme arvokasta henkireikää. Ilman näitä en tulisi toimeen.

1. En ole ehtinyt ns. rentoutua juuri lainkaan, en lukea kirjaa, loikoilla soffalla elokuvaa katsoen jne. Mutta jokaisen pitkän työpäivän jälkeen olen lähtenyt belgialaisen miehen kanssa iltamyöhän kesäyöhön pyöräilemään, vehreiden mutkien kautta kotiin. Matkalla on ruumis, sekä mieli, rentoutunut ja sulanut ihanaan raukeuteen. Ei ole tarvinnut kantaa stressiä kotiin yöksi kummittelemaan. Aivan ihania lenkkejä kauniissa ja tuoksuvassa alkukesässä, kivoja hetkiä yhdessä.

2. Potterin Harry. Hän on äänikirjana* työhuoneellani ja aina kun jokin työvaihe on junnaava, tylsä tai toistava laitan Vesa Vierikon tarinoimaan Potterin tarinaa. Harry siksi että kerronta on riittävän hidasta että kärryillä pysyy vaikka välillä miettiikin hetkiä työtä ja korvat sulkeutuvat kerronnalta. Huvittavaa on että olen alkanut kaivata mm. ompelua että saisin kuunnella lisää. Kenties siksi että kaipaan kirjojen lukemista. Alleviivaan että Vesan kerronta nostaa tarinaa huisasti. Näen usein Vesan kasvot ja muikeat ilmeet silmissäni.

3. Työhuoneeni sijoittuu ihanasti suuren teollisuustalon kolmannen kerroksen kulmaan. Seinät ovat ikkunaa ikkunan vieressä kahdella sivulla, luonnonvalo on huikaiseva. Mutta kesällä aurinko paahtaa aamusta iltaan sisään ja luo sademetsäistä tunnelmaa (mainittakkoon tässä että inhoan kuumuutta ja tulen siitä perhanan kiukkuiseksi). Sain apinanraivolla murrettua kiinninaulattuja ikkunoita auki (toivottavasti vuokraisäntä ei lue tätä...) ja nyt täällä puhaltaa vilvoittavat tuulet. Iltaisin henkäysten mukana tulee hurmaavaa kesäluonnon tuoksua. Ah!


Olin suunnitellut pitäväni pätkän kesälomaa heti kesäkuun alusta. Mutta sitten menin ilmoittautumaan mukaan Espan Designtorille 12.6. Kiireen keskellä en ole ehtinyt täydentää varastojani lainkaan ja hyllyt ammottavat tyhjyyttään. Minulla on siis 12 päivää aikaa tehdä kaksimetrinen leveä pöytä täyteen kamaa. Niinpä hullut päivät jatkuvat vielä kesäkuun alun jälkeen. Torista lisää myöhemmin, mutta merkatkaa bileet jo kalenteriin!


Leveä haukotus, vai kauhunhuuto, päättäkää itse. Kuva täältä.

*) Äänikirjojen nimeen vannoo myös iki-ihastukseni Steven Fry. Hän näyttäytyi Top Gear-ohjelmassa muutama viikko sitten laihtuneena puoleen entisestään, kertoi kävelleensä lenkkejä lenkin perään tyytyväisenä kuunnellen äänikirjoja. Hyvä idea.

4 kommenttia:

Ruostevilla kirjoitti...

Täällä sitä ollaankin jo oltu huolissaan, että mihin olit hävinnyt. Tsemppiä! Ihana mielikuva iltapyöräilystä.

Anna kirjoitti...

Eipä hätää, elossa ollaan :) Oli kyllä tarkoitus kirjoitella aikaisemmin, mutta minkäs teet. Jos tänään menee työt putkeen ja nappiin, minulla on huomenna vapaapäivä! Ensimmäinen kuukauteen. Aijaijai, kuulen jos nokkaunien ja kirjojen kutsun.

Ihanan prinsessamekon olit tehnyt, koetin taas kommentoida, ei tainnut tulla perille. Kerrotko miten sen teen, muissa blogeissa ongelmaa ei ole, joten epäilen että menen lankaan italiankielestä.

Ruostevilla kirjoitti...

Hmmmm...posta un commento ja mitähän se sitten kysyy??? Mä epäilen, että Firefox blokkaa sen, koska edelleen se ilmoittaa mulle, kun kommentoin sinulle, että se ei avaa jotain mainosta. Mutta ainahan sä voi meilata mulle, jos jotain tärkeää tulee :)

Anna kirjoitti...

tehdään niin :)