Kauneuslaukkuja kauneushoitolaan

Tapasin Eduskuntapäivänä mukavan naisyrittäjän, Inkeri Valtosen. Hän pyörittää upeaa kauneushoitolaa Hämeenlinnassa, 25 vuoden hellällä kokemuksella. Inkeri tilasi kauneushoitolaansa aivan omat Glamour-meikkilaukut Rita Hayworthin ja John Waynen kuvilla. Juuri tämän kokoisia ja muotoisia laukkuja saa vain Inkerin kauneustalosta.

Suuri kauneuslaukku punaisena, koko 35cm x 25cm

Pienet punaiset meikkipussukat, koko 20cm x 20cm

Punaiset Ritat rivissä

Lovely Rita herself

Suuri kauneuslaukku vihreänä

Suuri ja pieni kimpassa

Vihreä rivi

Ladies and a gentleman

Miehekäs John Wayne

Viva la revolución!

Joulunaluskiireiden satoa: sain aivan mahtavan kustomoidun tilauksen Belgiasta. Tilaukseen kuului Che Guevara jättipyyhkeitä (100cm x 150cm), kylpypyyhkeitä (70cm x 140cm), kasvopyyhkeitä (50cm x 70cm), sekä Che aiheinen meikkilaukku pinkillä sisuksella. Näitä tehdessä oli ihana fiilistellä, on se Che vaan uljas.

Valiente Che!

Kasvopyyhe (reunat hiukan taiteltuina)

Isoihin pyyhkeisiin mahtui Che kaksi kertaa. Eikö olisi ihana kietutua Chen pehmeään syleilyyn vaahtokylvyn jälkeen?

Pehmustettu kauneuslaukku, huomaa glitterit kuvan ympärillä

Glamouri pinkki vuori

Kyllä tulee kylpyhuoneesta chic kun Che astuu taloon.

Karu maailma nuorilla

Onneksi en ole enää yläasteelainen. Mietin asiaa satunnaisesti erilaisista syistä. Nyt mietin sitä hartaudella luettuani Hesarista ysiluokkalaisten laatiman listan asioista, joita ei saa tehdä/olla ettei joudu kiusatuksi. Live-elämä ei varmasti ole ihan näin karua, mutta totuuden siemeniä jutussa varmaan on.

Vaatteet eivät saa olla vanhaa, halpaa, eikä lapsellista, eivät saa ilmentää mitään mielipidettä, tai valtavirrasta poikkevaa musiikkisuuntausta. Tiettyjen tyyppien (skeittarit, fruittarit, räppärit) pitää käyttää tiettyjen brändien merkkivaatteita. Gant-merkkiset vaatteet ovat kammotus, koska niissä voi saada homoleiman. Musiikki jota kuunnellaan täytyy löytyä Top-10 listalta.

Väärät harrasteet saattavat epäsuosioon, kuten partio, tietokonepelit, poikien baletti, poikien ratsastus, poikien pianonsoitto, larppaus, jousiammunta, viulusoitto, World of Warcraft -tietokonepelin pelaaminen, golf, bofferikerho, kirkon kerhot, tyttöjen taistelulajit, fantasiakirjallisuuden lukeminen, irlantilaistanssi.

Siis mitä ihmettä, mitä vikaa on juuri jousiammunnassa? Miten Irlantilaistanssi on päässyt listalle, harrastetaanko sitä todellakin Suomessa enemmältikin? Ylipäätään käsittämättömän vanhanaikaisia sukupuoliuokittelevia ajatuksia. Ja mikä on muuten bofferikerho...?

Nämä aatteet pannattiin: yliuskovaisuus, viherpiperrys, äärivasemmistolaisuus, sotamyönteisyys, vähemmistöuskonnot, vanhoillislestadiolaisuus ja se, että hyväksyy homojen oikeudet. Eräs ysiluokkalainen tarkentaa vielä: "Ei saa esimerkiksi pitää lukemisesta ja fantasiasta. Ei saa olla liikaa mitään mieltä".

Aih! Ei saa pitää lukemisesta, eikä olla liikaa mitään mieltä, kuulostaa niin pelottavalta (ajatukset liukuivat pakosta Kiinan kulttuurivallankumoukseen). Nuori ei saa poiketa millään tavalla mistään mikä on keskivertonuorta, ei ajatella itse, omata aatteita, tai uskoa mihinkään. Mistä ihmeestä kumpuaa homojen systemaattinen homojen kammoksunta? Jotenkin olin ajatellut että homonuorten elämä olisi nykyaikana helpompaa kuin ennen.

Toki suvaitsevaisuus ja empattisuus kasvavat iän myötä, ymmärrän sen. Ymmärrän myös laumautumisen teini-/murkkuiässä. Mutta niin tukahduttavalta kuulostaa että ihan henkeä ahdistaa. En muista että luokittelu olisi ollut näin julmaa omassa nuoruudessani. Tarvitaanko sääntöjä että pärjää, että tietää kenestä tulee pitää ja kenestä ei? Eikö sitä enää osata muuten tunnistaa? Miten tämä kuulostaa niin amerikkalaiselta?

Ensi yön painajainen on takulla nuorennus takaisin yläasteelle. Nykyaikana. Hyrrrr.

Jouluhuumoria

Fingerporilta.
Klikkaa isommaksi jos et näe tekstejä

Huumorilla vedän viimeisen hepulityöpäivän (joka saattaa venyä yöhön), lauantaina 'minikurssin' nimissä pikkujoulun ja sunnuntaina junalla Kuopioon. Sitten voi huokaista, nukkua pitkään, lukea pitkästä aikaa kirjaa, tavata ystäviä, keskittyä mamán & koiran, sekä belgialaisen miehen & kissojen kanssa jouluun. Siihen tähdäten tänään, ja sitäpaitsi tämä kiirehepuli naurattaakin jo.

Mutkatonta viestintämuotoilua?

Sain juuri yritysjoulukortin, sähköisen sellaisen. Nimeltä mainitsematon yritys (jonka kanssa en ole koskaan ollut missään tekemisessä) mainosti itseään härskisti joulukortilla ja kirjoitti näin:

" *** toivottaa asiakkailleen ja yhteistyökumpaneilleen vastuullista joulua ja mutkattomasti viestintämuotoiltua vuotta 2010."

Yritys mainosti mutkattomasti joulukortissaan muotoilevansa viestinsä mutkallisesti. Onneksi olkoon vaan, toivottavasti Jari Parantainen sai saman kortin.

Pyhä tyhmyys

Voi hyvän tähen. Maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt reilut 250 000 euroa valtionavustusta sianlihan imagon parantamiseksi. Imagon parantamiseksi. IMAGON. Lisää 440 000 euroa on anottu jo samaiseen asiaan. Kun kerta ihmiset eivät nyt halua kinkkua joulupöytäänsä nähtyään karmeat videot kuinka karua sikojen elämä sikaloissa oikein on. Olisikohan järjenmukaista myöntää tukia sikalojen olosuhteiden parantamiseksi?! Siinäpä paranisi samalla se imagokin. Uskottavuuskin olisi toista luokkaa.

Me, Myself And I

Ihminen joka ärsyttää minua ylivoimaisesti eniten ja useimmin olen minä itse. Erityisesti silloin, kun on kiire, eikä sähläykseen olisi varaa. Nyt on joulukiireen viimeinen viikko ja tietenkin se kaikkein überkiireisin, yöunet vähillä eikä luppoaikaa ole. Postituspino kasvaa kovaa vauhtia ja viimeisiä tilauksia tehdään. Äsken vietin raivostuttavan puolituntisen etsimässä höyryttimen johtoa, tiesin että se on jossain täällä, mutta en löytänyt sitä mistään. Pengoin samalla kaiken ylösalaisin ja sekaiseksi. Lopulta seisoin keskellä huonetta, tuijotin pihisten höyrytintä ja mietin miten ihmeessä nyt hoitaisin homman. Siinä tuijottaessani naksahti päässä, tajusin että tietenkin olen laittanut johdon höyryttimen sisään talteen. Ja niin, siellähän se oli, kaikkein fiksuimmassa ja loogisimmassa paikassa. Seuraava puolituntinen meni siivoillessa kaikki takaisin paikoilleen. Tunti hukattua aikaa ja lavallinen hukattua mielenterveyttä.

Minulla oli työhuone ennen kodin yhteydessä, kunnes se kävi auttamatta liian pieneksi. Nyt roudaan kamaa bussilla päivittäin kodin ja työhuoneen välillä. Ja aivan yhtä päivittäin tajuan että tavara jota tarvitsen on paikassa A ja minä paikassa B. Eilen kotona oli tilausliinan mitat. Tänään tietokoneen johto. Kerran unohdin koko läppärin työhuoneelle ja mies polki pyörällä sitä iltamyöhään hakemaan. Lounas jää säännöllisesti kotijääkaappiin ja ainakin toinen puhelin työhuoneen pöydälle.

Viime jouluna lupasin reteesti tuoda herkullista belgialaista patéta joulupöytään ystäville ja sukulaisille. Ostin koko mötikän, melkein 3 kiloa. Junassa muistin että siellähän se, kotona jääkaapissa. Meillä syötiin pakastettua patéta koko kevät, eipä ole sen koommin tehynyt mieli. Tänä jouluna rohkenen kokeilla uudelleen.

Olen tunnettu siitä että saatan kävellä oven kamanaan, laskea mukin pöydän sivuun, kahvimaitoa kaadan aina liikaa niin että lattea lorahtaa pöydälle kun nostan kuppia. Belgialaisen miehen mielestä yksi hellyttävimmistä piirteistäni, omasta mielestäni todella rasittavaa, koska en pääse siitä eroon. Hajamielisyys ja kömpelyys (kun huomio on kiinnittynyt muualle) seuraavat minua joka ikinen hetki, varmaan elämäni loppuun saakka.

Siitä huolimatta saan paljon ja tehokkaasti aikaan, vieläpä useita asioita yhtä aikaa kun sillä vaihteella olen, vaikka vedänkin päivittäin pelihousut kärventyneenä lipputankoon. Ihmettelen itsekin miten pää voi olla niin totaalisen keskittynyt käsillä oleviin asioihin, että muu vähemmän tärkeä jää jonnekin hämyyn. Ilmeisesti aivojeni limitti on täynnä ja ylijäämä putoilee hiljalleen, meteliä pitämättä, omia aikojaan pois.