Juhannusmaisema

Meille on tullut tavaksi viettää juhannus kaupungissa. Ensimmäinen kerta taisi mennä kutakuinkin vahingossa mutta siitä lähtien tarkoituksella. Kaupunki on ihana. Hiljaista, niin hiljaista. Miltei kummitusmaista. Herkullisen rauhaisaa. Sen sijaan merellä purjehtii ja pärisee hirveä määrä purtiloita. Niitä on kiva seurailla. Belgialainen mies iloitsee kaupunkijuhannuksista myös koska ei ole pakko lähteä mökille. Hän kun ei ole vieläkään oikein päässyt sen homman makuun.

Tällä kalliolla istuskeltiin tämän kesän juhannusta. Harmi että vastavaloon kännykkäkamera ei oikein saa mitään näkyviin. Maisema on ihana. Vasemmalla Santahamina, siitä lähdetään oikealle niin löytyy Suomenlinna, Kaivopuisto, koko Helsingin silhuetti kupolikirkkoineen, kirkontorneja näkyykin lukuisasti, jäänmurtajat, Hakaniemen talot, Suvilahti, Korkeasaari, Mustikkamaa ja Kulosaari. Maamerkkejä on kiva osoitella että tuolla onkin nuo Ruoholahden nosturit ja tuolla Pasilan raadiotorni. Ihan saatiin yksin istua auringon lämmittämällä sileällä kalliolla ja katsella laskevaa juhannusaaton aurinkoa. Kertakäyttögrilli oli yllättävän hyvä, sillä ehti hyvin grillata valkosipulimakkarat ja haloumijuustot. Mukana oli myös kesäsipulitomaatteja, wasabipähkinöitä ja ne siiderit. Kotona odotti mansikkavalkosuklaakakku. Onnellisen mutkatonta, rentouttavaa ja mukavaa.

Illaan päätteeksi belgialainen mies kapusi jyrkän kallion alas hakemaan grillinsammutusvettä. Tuli siinä säikäyttäneeksi sydänjuuriaan myöten laakealle rantakalliolle leiriytyneet ulkomaalaiset.  Minua huolestutti että onkohan niillä nyt tarpeeksi paksut retkeilypatjat tuolla kalliolla nukkumiseen. Kuulemma oli ollut sen verran sankka pilvipilvi leirinuotion yllä että tuskin kallion kovuus tulee ongelmaksi.