Ankeutta pikana

Edellisessä postauksessa kirjoitin Vikas Swarupin kirjasta Six Suspects. Melkoista lukuelämyskyyditystä sanosin. Kun suomalaiset kirjat usein (harras mielipiteeni) makaavat rähmällään ankeudessa ja kurjuudessa niin että seuraavat tapahtumat vievät vääjäämättä vielä enemmän ankeuteen, tämä kirja tekee saman mutta aivan järisyttävällä temmolla. Minulle tulee olo että juuri näin Intiassa, kaikki kuhisee ja tapahtuu kiireemmin, ärsykkeitä, värejä, meteliä, hajuja ja tungosta enemmän kuin ikinä haluaisi kerralla. Jokseenkin mielenkiintoista että kurjuuskin kirjallisuudessa menee samaa tahtia. Suomikirjojen kulku on kovin suomalainen, hidasta, yksinäistä ja jäyhää. Hauska ajatella että Vikasin kirja on ikääkuin vastine muunnettuna kulttuuriinsa.

Kirjan takakannessa paljastetaan että eräs henkilö ammutaan juhlissa. Ja että epäiltyjä ampujia on kuusi. Kirja kertoo näiden kuuden henkilön h-hetkeen vievistä teistä (olen jo loppusuoralla kirjaa eikä ammuttua ole vielä ammuttu). Jokainen epäilty koettaa kovasti parantaa oman elämänsä laatua joutuen kuitenkin vain kauheuksista kamalampiin, yleensä toisten ihmisten huijaamina, hyväksikäyttäminä, tai pahoinpiteleminä. Osa heistä on yksinkertaisia ihmisiä jotka haluaisivat esimerkiksi vaimon, osa taas suuria häikäilemättömiä vaikuttajia jotka tapattavat ihmisitä oikealta ja vasemmalta. Jokaisen osalla on uskomattomia onnenpotkuja joiden aikana mieli rentoutuu että viimein jotain hyvääkin, mutta helpotusta kestää vain lyhyen hetken koska onnesta suistutaan entistä huonompiin olosuhteisiin. En pysty lukemaan montaa sivua ilman että ahdistun. Kuitenkin jatkan lukemista koska Intian elämä kaikessa kauheudessa kiinnostaa. Näin kaukaa. Kulissien takainen Intia. Kärjistettynä.



Sivumennen selvisi että sama kirjailija kirjoittu myös Slummien miljonäärin, en vaan enää muistanut nimeä. Se kirjakin oli aika ankea mutta kuitenkin ihana. Ehkä ihanuus paljastuu vielä tässäkin kirjassa.