tiistai 30. marraskuuta 2010

Sisäinen martta

Olen ehkä kerran aikaisemminkin (tai kenties toisenkin kerran) kertonut että sisälläni asuu salaisesti entisaikojen maatalon emäntä/martta. Se siellä uumenissa haaveilee auvoisen tuoksuvista syksyistä jolloin säilön, mehustan, keittelen makoisimmat hillot ja tahmeimmat marmelaatit oman puutarhan runsaista antimista. Kerään kaikki suuren maakellarin pitkille puisille hyllymetreille, siististi kauniisiin värikkäisiin riveihin, kaikissa purkeissa on röyhelöinen hattu ja nätti etiketti. Sitten katselen hyllyjä ja sisäinen martta hyrisee onnesta. Aina pahan päivän tullen pakenen kellariini ja tunnen ilon palaavan sieluuni. Aina hyvän päivän tullen pistäydyn kellarissa ihailemassa omien pikkukätösteni töiden tuloksia ja tunnen olevani erityisen hyvä emäntä.

Jostain syystä tämä siistit kauniit rivit-juttu ei ole ilmiintynyt ihan tuolla kaavalla muissa elämäni, tai kotini asioissa. Mutta tässä vaiheessa ennen joulua tunnistan samaa onnea. Kun kaikki huitominen ja kiirehtiminen alkaa muotoutua siihen vaiheeseen että kaikkialla on valmiita silitettyjä siistejä pinoja martta havahtuu ja huokeilee onnesta. Se siistii pinkkoja uudelleen ja uudelleen, pysähtyy katselemaan kädet silleen topakasti lanteilla ja nyökkäilee hyväksyvästi.


Vuorokausi edellisen postauksen kuvien jälkeen, ihania pehmoisia pyyhepinkkoja.


Näitä on suoristeltu eilen illalla uusiksi ja vielä lisää tänä aamuna...


Etualalla silitetyt pellavaiset keittiöpyyhkeet, lasinaluset siististi pakattu laatikkoonsa kuljetusta odottamassa. Viimeiset pyyhkeet kuivavat orsillaan, pöydän oikealla reunalla viimeinen rutistus, tämän ja huomisen päivän ommeltavat Glamour-kauneuslaukut, 36kpl yhteensä.

Ylihuomenna istun jo neuleeni kanssa rauhakseltaan Katajanokalla Naisten joulumyyjäisissä.


1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Oi! En muista itse marttatunnetta ollenkaan. Tai melkein sentään. 3 purkkia säilöttyjä sieniä kellarissa. Oikea marttatunne tulis vasta, jos niitä ois noin 10