Hiihtoloma

Viime keskiviikkona saimme superhauskoja hiihtolomavieraita, kaksi yhdeksänvuotiasta pikkupoikaa, serkukset, yhden äidin kera. Energiaa oli valtavasti, en voi edelleenkään millään ymmärtää mistä sitä riittää. Ennen matkaa poijjat olivat viettäneet yhdessä jo muutaman remupäivän toisen kotona, josta yöksi toisen kotiin, ja siitä pitkälle ja tuskalliselle junamatkalle (poikien oma määritelmä, tarkoittaen oletettavasti lähinnä kanssamatkustajia), sitten parin tunnin hikipäinen Wii fit-riehuminen (ainoastaan ns. mättölajit kelpasivat, höh tietenkin), kylpyammeessa muljuaminen, veden alla kirkuminen, yleinen härdelli, jatkuva ihana nauraminen ja hurjien juttujen tulva. Seuraavana päivänä meininki jatkui samanlaisena. Heurekassa voipuneet aikuiset istuivat pehmeällä penkillä, vähän vinossa ja lasittunein katsein, mutta pojilla riitti virtaa. Pizza Hutin pizzat "olivat hyviä ostopizzoiksi", karkkia kului ja Mountain Dew ruletti.

Muistin omat hiihtolomareissut Hesinkiin, aina hirmuhauskoja. Ratikka-ajelut, junamatkat, kyläpaikan kummeilla ja maailman parhaan Stockan leluosaston. Erityisesti muistan seinällisen barbeja joista sain valita itselleni yhden (Kuopiossa valittavana oli ehkä neljä vaihtoehtoa). Pitkään karsittuani jäi enää kaksi valittavaa, Daisy dalmatialaisen kanssa, tai Daisy hevosen kanssa. Lopulta dalmatialainen lähti mukaan, joskin pohdin vielä seuraavan yön olisiko se hevonen ollut sittenkin.

Poikien paluumatkaan osallistuin itsekin viiden tunnin pitkän ja tuskallisen (todistan) junamatkan osalta. Yllätyin miten hauskaa oli päästä hiihtolomafiilikseen uudelleen siivellä, iloisia muistoja nousi ilmaan. Kertomista, pohdiskelua ja nauramista riitti minullakin pariksi päiväksi. En taida malttaa odottaa seuraavaa hiihtolomaan, joskohan ottaisi vaikka kesällä uusiksi?