lauantai 14. marraskuuta 2009

Oodi voileivälle

Eilen tekstasin belgialaiselle miehelle töihin kirjoitinko Crêperie-sanan oikein ja illalla kaupassa hän kysyi "Teethän jälkkäriksi lettuja tänään". Ne olivat kummitelleet hänenkin mielessä koko päivän yhden sanan perusteella. Omppuletut maistuivat Beck-elokuvia katsellessa kummallekin.

Lettutäytteestä jatkan voikkareihin (kun en kirjoita tänne mitään reseptiä niin silloinhan se ei ole niinkuin ruokabloggaaminen?), erityisesti kummalliseen belgialaisten voileipien kulttuuriin.

Ensinnäkin, kaikki mahdollinen makea on täysin sovelias leivän väliin (voikkarit aina niitä kannellisia). Olen nähnyt ihmisiä lataamassa patongin väliin kokonaisia suklaalevyjä, täytekeksejä ja kerran jopa viinerin. Anopin suurin herkku on laittaa leivälle piparkakku, kastella se kahvilla ja syödä aamiaisella. Samoin tehdään yleisesti kaikkien mahdollisten keksien kanssa. On olemassa keksejä jotka ovat kuulemma tarkoitettu vain tähän tarkoitukseen ja niitä keksejä saa täältä Suomestakin LU:n avulla (Bastogne-pikkuleivät, jotka tosiaan ovat vaisuja esityksiä ilman kahvia).

Kaupoissa myydään minikokoisia voileipäsuklaalevyjä, miljoonia kummallisia makeita tahnoja ja siirappeja, sekä erikoisia nonparellimaisia rakeita leivän välissä tasapainoteltaviksi. Makeista tahnoista ihmeellisin on "Speculoos pasta", tahna joka maistuu piparkakuille. Tökötin keksi eräs kotirouva joka kyllästyi miten piparkakut (eli speculoosit) murentuivat ikävästi leivän välissä. Keksintönsä hän esitteli ensi kerran paikallisessa "Leijonan kita" ohjelmassa ja siitäpä tahna sitten ampaisi maineeseen, kaikkien kauppojen hyllyille ja kansalaisten komeroihin vakiotahnaksi. Meilläkin on purkillinen ja se on aika yllättävää hyvää.


Belgialaiselle suolaiset täytteet leivällä eivät ole sopivia aamupalalle, mutta pikalounaalle mitä parhain ajatus (mäkkärit eivät nauti suurta suosiota). Täytetyt patongit, belegde broodjes, ovat hyvin suosittuja ja lounaspatonkipaikkoja on pilvin pimein. Kummallisin systeemi on "Americain"-leipä jonka välissä on tartarpihvimäinen mössö, eli raakaan jauhelihaan sekoitettu mausteinen majoneesi. Näyttää aika karulta sörsseliltä leivän päällä, mutta on kuulemma hyvää, (ostin kerran vahingossa täytettä jauhelihan asemasta ja väänsin siitä lopulta epämääräisen murekkeen).


Patonkien väliin vedellään ensin reilusti maustemajoneeseja, niitä löytyy ainakin kymmentä erilaista vakiota (ja lisäksi talon omat spesiaalit), ja niistä voi sommitella itselleen juuri sopivan leivän, makuihin matsaavilla täytteillä (pakko myöntää että jotkin noista majoneeseista olivat taivaallisia ja niitä edelleenkin ikävöin). Tarjolla on myös monenlaisia valmiiksi sekoitettuja mausteisia majoneesimössötäytteitä, kanalla, katkaravuilla, jokiravuilla, tonnikalaa, pihviä, kinkkua, perunaa, sieniä... Näitä 'salaatteja' saa myös ostaa herkku- ja lihakaupoista valmiina ja ne ovat taivaallisia. Niin, juustot eivät sitten ole välttämättä edamia vaan tuoksuvia kermaisia gourmettijuustoja ja kananmuna on jonkilainen must. Belgialainen jaksaa mukisematta odottaa vuoroaan voikkarijonossa, oman leivän kasauttaminen vie luonnollisesti aikaa (tosin listoilta löytyy lukuisia vakiovaihtoehtoja).

Voileivän teko on Belgiassa taidetta, ne tehdään aina ajatuksella ja hartaudella, runsain täyttein ja mauin, meikäläistet meetwurstiruisleivät voipaperin välissä (nam) olisivat aika kuivat eväät belgialaiseen makuun. Lisukkeksi leipien päälle ladataan porkkanaraastetta, hillosipuleita, salaattia, suolakurkkuja, tomaattia jne, niin että koko komeus ei enää pysy kunnolla kasassa ja sen osaa sotkematta syödä vain syntyperäinen belgialainen.



Belgialaista miestä nauratti kun vein ensi kerran suomalaiseen Picnic-ravintolaan. Half-party again.

12 kommenttia:

Marja kirjoitti...

Lennähti ajatus! Kun selviät joulukiireistä, suunnittele Sinä lista tuollaisia erikoisuuksia joita voidaan kokeilla täällä ulkogrillissä, isolla lettupannulla ja vaikka nuotiolla ja pidetään orgiat kunhan kesä pilkistää jostain nurkalta. Lämmitetään välillä pihasaunaa ja käydään puolen hehtaarin metsässä pieni lenkki kevennykseksi ja eikun taas syömään. Koirat, kissat ja kanat saavat liehua vapaana ja kerjätä koko eläimellisen kiihkeällä innolla ympärillä!
Sopisko? Ilalla vaivutaan makeaan uneen kuka minnekin. Kuvataan ja kerrotaan blogissa kaikille kateellisille katseltavaksi.

anna kirjoitti...

Voi Marja miten ihanalta kuulostaa! Selvä, niin me tehdään, ihan kunnon kaavan mukaan, sinun metsäsikin koko on juuri sopiva minulle. En millään malttaisi odottaa kesään asti kyllä.

Marja kirjoitti...

Ymmärsit varmaan että itäsuomalainen kotieläimineen on myös mukana!

anna kirjoitti...

No sehän on sanomattakina selvää :)

anna kirjoitti...

itäsuomalainen voisi tuoda tullessaan korvapuusteja, tekee nimittäin harvinaisen hyviä sellaisia. Ja sinun pitäisi kyllä tehdä sitä ihanaa vuokaleipää. Ja ehkä joskus kaalikääryleitäkin.

Minna kirjoitti...

Mukana ollaan!

Pientä takistusta vaatii tuo "Koirat, kissat ja kanat saavat liehua vapaana", jos kyse on meidän töyhöistä.

Vierailumme jälkeen kanojen munat on kuin pieniä nyrkkeilyhansikkaita puolen vuoden ajan, kovia ja nahkaisia... Paitsi jos ne osaa nokkaista lähelle tunkevaa ruttunaamaa.

anna kirjoitti...

Olin itsekin jo kuvitellut "Kana ja bostoni"-näytöstä pienellä epäilyksellä :)

Marja kirjoitti...

Ei huolta kanoista. Kukot kyllä keksivät siihen keinot. Muistatteko Pöllölän naapurin isännän 2m ja 100kg, mutta lentämällä meni aidan yli kun pAdam niin päätti.

Jos näyttää mahdottomalta (en usko) vuorotellaan. Gallus gallus eläimet menevät kanalaan n.klo18.00 orsille yöunille.
Töyhöillä on täällä vapaus.

violet kirjoitti...

Kuutisen vuotta Hollannissa (ennen Belgiaa) se vasta yhtä voileipää olikin!

Mies (ranskalainen) kertoi melkein päivittäin hollantilaisten työtovereittensa eväsleivistä. Aika puistattavia yhdistelmiä.
Onko sulle tuttu esim. juuston ja mansikoiden yhdistäminen...;-)???

anna kirjoitti...

Minuun uppoaa hyvin kummalliset yhdistelmät, erityisesti makea-suolainen. Rakastan esim. maksapasteijaleipiä hillolla. Mansikat ja juusto voi ollakin hyvää :) Voin hyvin kuvitella ranskalaisen kauhistuksen.

Hollannissa... sittenhän kenties puhut hollantia? Ranska varmaan menee teillä kotikielenä.

violet kirjoitti...

MAkea-suolainen on kyllä munkin makuuni mutta se mansikka leivän välissä...ei siis hillo vaan raakoja mansikoita leikattuna viipaleiksi...en vaan osaa kuvitella. Sen ei tietysti pitäisi antaa estää uusia makukokemuksia syntymästä!
Hollantia en puhu. Mulle kävi siellä niin että ekat 6 kuukautta suunnilleen tykkäsin kaikesta ja sitten en mistään. Hiukan liioiteltua mutta on tuossa tottakin.
Lapset olivat ranskalaisessa koulussa, miehen työkieli englanti, eikä mistään tullut hollantilaisia tuttuja saati ystäviä jotka eivät olisi englantia osanneet.

Vähän hävettää sanoa mutten edes halunnut oppia ja eihän silloin opi. Ymmärrän kirjoitettua tekstiä paljonkin mutta siinä se.

anna kirjoitti...

Pitää ensi kesänä testata tuo mansikkaleipä, olen utelias :)

Kiinnostavaa olisi kuulla mikä ei soveltunut sinulle Hollanissa. Jos jaksat vastata voit tehdä sen mainiosti myös sähköpostilla. Mitenkäs Belgia istuu?