sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Herkku ystävälle

Ystävänpäivä-laskiaisviikonlopuksi leivoin. En laskiaispullia, vaan unelmatortun. En minkä tahansa unelmatortun, vaan varmasti koko maailman parhaan sellaisen. Resepti on peräisin serkkuni mieheltä ja olen levittänyt sitä vuolaasti eteenpäin. Aina yhtä menestyksekkäästi. Belgiassa tein sitä urakalla caterinkinä useisiin tilaisuuksiin. On nimittäin torttujen torttu, yksinkertainen ja herkku. Kokeilkaapa vain. Hyvää ystävänpäivää!

Unelmatorttu:

Pohja:
4 munaa
1,5 dl sokeria
3 rkl perunajauhoja
4 rkl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhoja
1 tl leivinjauhoja

Täyte:
200g maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl sokeria
4 tl vaniljasokeria, tai maun mukaan, vanilja saa maistua voimakkaasti
3 dl kuohukermaa
100g rouhittua suklaata, tummaa tai maitoa, kumpikin käy.

Pohjan valmistus:
  1. Vatkaa munat ja sokeri tiukaksi vaahdoksi.
  2. Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi muna-sokerivaahtoon, kääntele hellyydellä tasaiseksi .
  3. Levitä taikina levyksi leivinpaperille ja paista 225° n. 5-7 minuuttia.
  4. Paistamisen aikana levitä puhdas leivinpaperiarkki pöydälle, sirottele sen päälle sokeria. Kumoa kuuma torttulevy paperin päälle.
  5. Poista paistopaperi (paperi irtoaa helpommin jos kostutat sen kylmään veteen kastetulla talouspaperilla).

Täytteen valmistus:
  1. Rouhi suklaa monitoimikoneessa sileäksi.
  2. Vatkaa kerma, lisää tuorejuusto ja vatkaa notkeaksi.
  3. Lisää sokerit ja suklaa.
  4. Levitä täyte jäähtyneen torttulevyn päälle ja kääri tortuksi. Täytettä on runsaasti (ah) joten joudut tässä vähän taiteilemaan...
  5. Rullaa rulla tiiviisti leivinpaperikääröön ja anna seisoa jääkaapissa parin tunnin ajan ennen tarjoilua.
  6. Leikkaa 15cm palasia ja syö. Ei vaiskaan, syö ihan sivistyneesti 2cm viipaleissa jos on pakko.



Musaa suklaan ja valenttiinin-/ystävänpäivän kanssa yhteen kuuluvaksi.




Unelmatortun kuva pihistetty jostain netistä (kadotin linkin) kun ottamani kuva osottautui kamalaksi...

2 kommenttia:

Ruostevilla kirjoitti...

Upeeta! Nyt sulla on oikea asenne päällä - viitaten aikaisempaan postiisi turhasta vaatimattomuudesta. Tsekkaapas blogini kautta Elizabeth Gilbertin puhe luovista ihmisistä, tulit mieleeni kuunnellessani sitä:)

anna kirjoitti...

Ruokaa voin kehua milloin vain :D ja kyllä töitänikin, mutta mietin usein sitä rajaa.

Mutta Kiitos Tuhannesti Elizabeth Gilbertistä! Häntä oli ihana kuunnella muutenkin, mutta en ollut koskaan kuullut kenenkään muun kuvailevan sitä tunnetta kun inspiraatio/idea tuntuu tulevan muualta, itsensä ulkopuolelta. Ja miten pelottavalta se tavallaan tuntuu. Ja miten pelottavaa on ajatus että tuleeko se uudelleen enää, kun se en ollut minä. Hirmu helpottavaa kuulla että se onkin yleistä!