tiistai 21. helmikuuta 2012

Meidän Suomi

Tältäköhän kalastajista tuntuu (tai kalastajien vaimoista), mietin kun katselen miten belgialainen mies tuon tuostakin tähystelee taivaalle, mittailee katseellaan lumen määrää, pistäytyy säätiedotuksissa ja huokailee. Hirveä stressi, tuli suojasää ja lumet putosivat puista, on rapaa ja loskaa, kaunis talvi katosi. Juuri nyt kun belgialaisen miehen vanhemmat ovat tulossa kylään ensi kertaa koskaan talviaikaan. Talvivierailua on ehdotettu moneen otteeseen mutta uskallus ei ole vielä riittänyt, ja nyt kun riitti tulikin kevättä. Olen nähnyt ilolla miten paljon eksotiikkaa talvesta ulkomaalainen voi saada. Belgialainen mieskin jaksaa vieläkin intoutua lumen eri muodoista ja miten erilaiset lumet tuulessa liikkuvat, miten pakkautuvat ja kuulostavat ja niin edelleen. Tämä kaiken ihanuuden hän olisi halunnut jakaa ja esitellä mutta huonohkolta näyttää.

Toisaalta ei tämä lumi ole huomenna vielä kadonnut vaikka huurre ja kuura katosikin, lohdutan. Ei tunnu lohduttavan. Korkeasaaren jääveistoksetkin sulavat. Ehkäpä laskiaispulla auttaa?

Tuleva vierailu avasi silmiäni oman kotiin kotiutumisen suhteen. Vieraat kysyivät mitä tuotaisiin kaupasta. Niin, yleensähän lista on pitkä, erilaisia ruokatarvikkeita joita on jäänyt ikävä. Mutta nyt en kaivannut enää mitään. Muutosta kun kulunut ilmeisesti ratkaisevan kauan että muistaisin kaivata. Belgialaisen miehen lista oli edelleen pitkä, sillä se kaipaus jossa maistuu omat juuret ei katoa koskaan.

Appivanhempien osalta mietin tarjottavia ruokia tavallista pidempään. Haluan aina tarjota jotain suomalaista sellaista jota ei muualta saa. Lämminsavulohi on joka vierailun suosikki, saatava ainakin kaksi kertaa. Savustuspusseja lähtee aina mukaan mutta eihän se ihan sama ole. Poronkäristystä tällä kertaa vaikka on sitä tarjoiltu ennenkin, mutta se on sopivaa talviruokaa, eikös? Haluaisin tehdä Janssonin kiusauksen mutta en usko sen olevan suksee... Ehkä lihapullia ruskeassa kastikkeessa, muualla ne tarjotaan tomaattikastikkeessa. Puolukkahilloa. Jota muuten on ainakin kilo matkalaukusa kun vieraat lähtevät. Joka kerta. Miten olisi se Lapin äijän keitto jossa poroa ja luita ja koskenlaskijaa, hmmm. Jännä miten tuntee olevansa koko Suomemmaan evustaja kun saa ulkomaalaisia vieraita, vaikka nämäkin ovat jo niin tuttuja ja moneen kertaan vierailleita. Silti pitää aina tarjota parasta Suomea, lautasella ja muutenkin. Että näkeevät miten kivaan paikkaan poikansa on päätynytkään, ettepä arvanneetkaan, niin.

Ehkä pitääkin tehdä lumiukkoja. Ottaa termariin kuumaa kaakaota mukaan, vaihtolapasia. Niin me tehdään. Kerrotaan miten ihania on nämä suojasäät kun voi tehdä ukkoja eikä ole liian kylmä. Lumilyhtyjäkin. Että sattuipa teillä nyt hyvä tuuri!



2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihan totta. Ei ne voi olla innostumatta lumipallojen vyöryttämisestä ja ukkojen rakentamisesta

Anna kirjoitti...

Ei minustakaan!