maanantai 13. helmikuuta 2012

Apulainen latauksessa

Veikko-kissimissi, Enrico, Intruderato, Le Baron, (Small)Kahuna, Mountain Goat, Veikkispeikkis, Moshimoshi, Lötköpötkö, Hugnry Heifner ja monta muuta nimeä kantava kissa joka meillä asustaa on erikoislaatuinen kissa. Monessa mielessä. Yksi noista kummallisuuksista on että se saattaa yllättäen vetää tyhjille, sanotaan jäädä akunlataukseen. Tarkoittaen että se istuu kummassa poissaolevassa asennossa, liikkumatta, näyttäen jotenkin vajaalle, pitkiä toveja. Siis vaikkapa 20 minuuttia, tai enemmänkin. Se ei nuku, eikä ole nukahtamassa. Ja jos sitä kesken latauksen häiritsee, se on äärettömän närkästynyt ja jotenkin järkkynyt. En tiedä mitä sen pikkuruisessa päässä noina outoina hetkinä liikkuu mutta veikkaan ettei kovin paljoa.

Tässä eräänä päivänä se piti seuraa, molemmat me ihmiset istuimme pöydän ääressä omilla koneillamme. Veikko pyöri siinä välissä, ympärillä ja päällä, hipsutteli näppäimillä, syleissä, puskien käsiä, näyttöjä, rotkahtaen koneiden päälle ja muuta sellaista kissamaista toimintaa jolla haetaan huomio sille kenelle se kuuluu. Kesken kaiken saapui kuitenkin lataustuokio. Otin siitä kuvan kun puhelin sattui olemaan siinä käsillä. Ja koska olin juuri ladannut puhelimeeni kamera-aplikaation kokeilin sitä kuvaan. Suodattimen nimi on Chaplin, minusta se sopi jo nimenä oivallisesti tuohon mierolaiseen olemukseen.

Maa kutsuu, kuuluuko, kuuntelen.
Kuvanottohetkellä hyytymistä oli tapahtunut jo kutakuinkin 10 minuuttia ja se jatkui vielä tovin. Jänniä nuo kissat.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Veikkon erikoistaito? Vai onko kaikilla kissoilla tämä ominaisuus?

Maahiska kirjoitti...

Voi kisua. Meillä Musti latasi koska oli kärsinyt synnytyksessä hapenpuutteesta. Muuten ei juurikaan kärsinyt asiasta, neljän vuoden ikäisenä sai epilepsian kyllä. Mutta ehkä lataaminen johtuu vain siitä että maailma on niin suuri ja ihmeitä täynnä, tokihan pitää pienen ladata akkujaan.

Nyt meillä on kaksi isoa lötköä kissaa jotka lataavat ihan vaan laiskuuttaan :D

Anna kirjoitti...

Hmm, Veikollakin oli aika kurja aloitus elämällään, nipin napin selvisi, jospa siitä jäi joku trauma. Toisaalta hyvinhän sillä muuten menee, ladatkoon vaan kun siltä tuntuu :) Ja kyllä, kissoilla on ihana tapa laiskotella niin nautinnollisesti että kadehdin. Vaikka olen siinä aika hyvä itsekin...

Ihania violetteja jäkälälankoja olit värjännyt!