En ole kovin koriste-esineiden fani, mitä vähemmän sen parempi on mottoni. Mutta kummasti sellaisia on kertynyt meillekin. Mutta minulle ne ovatkin aarteita eikä koriste-esineitä. Ihan eri asia, eikö? Tässäpä ensimmäinen aarre:
Pylpyrä
Pylpyrä, eli välipyörä. Talja. Systeemi jonka kautta vedetään vaivattomammin köyttä. Tämän nimenomaisen pylyrän isäni löysi jämeren rannalta (isä valeteli lappia ristiin rastiin ystäviensä kanssa nuorempana ja toi mitä ihmeellisempiä aarteita matkoiltaan. Mm. valaan jättimäisen niskanikaman jonka esittelen joku toinen kerta koska se sijaitsee Kuopiossa äitini aarteena). Minun aarrepylpyräni on muinaisen henkilön huolella omin käsin veistetty ja se toimii edelleenkin moitteettomasti. Mestariveistäjä on siihen nimikirjaimensakin kaivertanut, sillä niin hartaudella työ on tehty.
Kuvittelen sen hurjan myrskyn joka läpi vene/laiva on purjehtinut, kenties kalastusalus, mustat pilvet ja salamat, korkeana kuohuvat aallot, tuulessa natisevat manillaköydet, lujaa paukkuvat purjeet ja merimiehet jotka kiskovat köysiä hampaat irvessä, käsivarret pullistellen, koettaen henkensä pitimeksi pysyä laidan oikealla puolella. Tyrskyt, kuohunnan ja kannen yli vellovan meriveden. Ja sen viimeisen vedon armotonta tuulta vastaan joka pylpyrän laidasta riuhtaisi. Mietin miten kävi laivalle ja miehistölle.
Sitten pylpyrän matkan laineilla paikasta toiseen, ties missä päin maailmaa veden varaan joutui ja miten kauan ajelehti. Ajan pyöristämä, säiden haalistama, suolan ja auringon halkoma. Rantautumisen jäämeren rannalle, josta se kerättiin rinkkaan. Esineen kauneus ja sen tarina tekevät siitä minulle rakkaan aarteen. Ja tietenkin se että isäni sen poimi.
7 kommenttia:
Jo pelkkä nimi tekee esineestä kauniin :) Ensin luulin että siinä on puuapina selällään.
Saan pian oman rakkaan esineeni taloon sisälle: höyläpenkki jonka päällä tai alla istuen viestin lapsuuteni, tuodaan työhuoneelle :)
Moi Anna!
Minä muistan sen niskanikaman,ehkä jopa tuon pylpyrän ja sen yläkerran jossa oli ruori.Ihan silmissä kirkkaasti näen ne!Hienoja muistoja isästäsi!
t.Marjukka
Taas tuntuu, että aika entinen oli ihana - ihmiset viitsivät/osasivat koristella käyttöesineet noin kauniisti
Niin Marjukka minustakin, kivoja esineitä ja kivoja muistoja :) Laitan tänne vielä lisääkin aarteita.
Maahiska, ihanaa varmasti saada höyläpenkki sisään! Minullakin mukavia höyläpenkkimuistoja, niihin liittyy puun tuoksut ja kauniit höyläkiharat.
Anonyymi, niinpä, ja käsintehdyllä oli arvoa, kuten tekijöilläkin.
Ja asioiden piti kestää pitkä ikä...
Lähetä kommentti