lauantai 16. lokakuuta 2010

Mestariksi

Olen kohdannut kaksi ruokaa jotka ovat usein hyviä, mutta harvoin mestarillisia. Kuitenkin silloin tällöin saa eteensä juuri sellaisen maailman parhaan ja taivaallisen. Sellaisen joka kuljettaa hetkeksi makujen nirvanaan ja autuuteen. Sitten toivoo hartaasti että osaisipa juuri täsmälleen näin itsekin. Edes kerran.

Toinen näistä on pikkuleivät. Yleensä pikkuleivät ovat järjestään hyviä, en koskaan niitä päin sylje ja otan toisen, eittämättä kolmannenkin. Mutta tiedättehän että joskus tartutte sellaiseen joka kerta kaikkiaan vie kielen mennessään, kuohkea, maultaan voimakas ja ihana. Sitten saatte reseptin ja teette kotona ja ihmettelette miksi nämä ei maistu ollenkaan samalta.

Olen koettanut päästä pikkuleipien mestaruuteen uutterasti harjoittelemalla. Leiponut pikkuleipiä toisensa perään, onnistunut hyvin, mutta mestaruuteen olen onnistunut hioutumaan vain yhden reseptin kanssa ja sen löydätte täältä. Kun siihen tulokseen pääsin, lopetin muiden pikkuleipien tekemisen. Tyydyin yhteen ihanaan. Ehkä joskus jatkan opettelua jonkin muun reseptin kera.

Toinen tällainen ruoka on tomaattikeitto. Suomessa vähän harvinaisempi, mutta Belgiassa yleinen, erityisesti alkuruokana. Usein sen sai eteensä tylsänä, mauttomana, vetisenä, tai kitkeränä. Mutta joskus, oih niin joskus, sen sai eteensä taivaallisen tuoreen makuisena, raikkaana, täyteläisenä ja sametinpehmeänä. Pullollaan kerrostettua makua ja mielikuvia Italian aurinkoisista tomaattipelloista. Silloin sielu kiittää. Tajuaa miten hyvää tomaattikeitto voikaan olla. Ja siihen ravintolaan, tai kyläpaikkaan, palaa keiton takia uudelleen ja uudelleen. Terveisiä Brysselin La Chassen italialaiseen Da Pippo-ravintolaan, sinua on ikävä.

Arvannette kuinka monia keittoja ja reseptejä olen kolunnut läpi päästäkseni tomaattikeiton mertariksi. Monia. Olen päässyt lähelle, mutten koskaan ihan mestariksi (ajattelen että siihen tarvittaisiin aivan oikeita maukkaita tomaatteja valjujen supermarkettitomaattien asemasta?). Kokeilkaa itse, tämän reseptin äärellä pitää maistella maistelemisen perään koska minulla ei ole täsmällisiä mittoja, itsekin maistelen jatkuvasti, sillä kaikki tomaatit maistuvat erilaisilta (makeita, kitkeriä, vetisiä jne) ja muuttavat muiden aineksien määrää. Mutta kokeilkaa rakkaat ystäväiseni, sillä taivaallinen tomattikeitto on juuri sitä.

Suloinen tomaattikeitto syysiltojen lämmöksi:

2 kg tomaatteja
2-3 sipulia
Vasikanfondia
Erityisen hyvää oliiviöljyä (kauppahallien erityiskaupoista)
Balsamicoviinietikkaa
Valkosipulin kynsiä
Fariinisokeria
Pippuria, currya ja oreganoa
(vaaleaa leipää)
  1. Kalttaa tomaatit, poista siemenet ja lohko neljäsosiksi.
  2. Lorauta paksupohjaiseen kattilaan reilusti oliiviöljyä sekä silputut sipulit ja hauduta ne pehmeiksi.
  3. Lisää joukkoon puserretut valkosipulin kynnet (itse laitan viitisen kynttä) freesaa hetki. Varo polttamasta valkosipulia, siitä tulee helposti kitkerää.
  4. Lisää tomaatit ja n. desin verran vettä. Hauduttele kannen alla niin kauan kun tomaatit ovat pehmenneet murskaksi. Lisää vettä tarvittaessa.
  5. Sitten se ratkaiseva, eli maustaminen. Lorauta joukkoon n. 1 rlk fondia, 1 rlk balsamicoa, 1 rlk fariinisokeria. Maista. Jos keitosta puuttuu ns. selkäranka eli täyteläisyys, lisää fondia, jos siinä ei ole potkua, lisää balsamicoa ja jos se on kitkreää lisää varoen sokeria. Varoen siksi että hiemankin liikaa sokeria pilaa koko homman.
  6. Kun tämä puoli on hanskassa, lisää vastajauhettua pippuria ja pieni ripaus currya. Maistele taas ja lisäile mielestäsi puuttuvia ainesosia.
  7. Sitten vaihtoehdot. Voit paseerata keiton siivilän läpi ja tehdä siitä tasaisen samettisen keiton, tai jättää se hieman epätasaiseksi, lisätä siihen murennettua leipää ja kenties vielä vähän vettä jos keitto on liian paksua. Leipäversio on kivan tuhti ja kaunis, mutta tarkista vielä maut leivän lisäämisen jälkeen koska leipä leikkaa happamuutta ja tomaattikeitossa kuuluu oleman sopivasti sitä.
  8. Annostele kulhoihin, lorauta reilu pelastusrengas oliiviöljyllä, ripauta päälle oreganoa (jos käytät tuoretta, ole varovainen ettei sitä tule liikaa, maku peittää helposti kaikki muut herkät maut) ja tarjoile hyvän itseraastamasi parmesaanijuuston kera. Leivättömän version kanssa maistuu ihanalta itseleivottu tuoreenkuuma leipä.

Vinkit:

Älä edes kuvittele käyttäväsi tölkkitomaatteja!

Savuisemman maun saat paahtamalla tomaatit kaltaamisen sijaan uunissa tai grillissä. Tähän makumaailmaan sopii loistavasti ripaus savupaprikajauhetta (maustekaupoista).

Jos käyttämäsi tomaatit ovat tyystin mauttomia voit koettaa pelastaa keiton tomaattipyreellä (tosin silloin peli mestarillisesta keitosta on menetetty, hyvästä voi vielä kilvoitella).

Kivan version saat lisäämällä lopuksi palasen paahdettua vuohenjuustoa, vaikka silloin ruoka muuttuukin vuohenjuustokeitoksi. Paahda juusto pannulla tai uunissa, kieritä ensin leikkauspinta vehnäjauhoissa, muuten juusto valuu pellille/pannulle.

Kaiken kerman, smetanan ja tuorejuuston neuvon jättämään oikeasta tomaattikeitosta unholaan koska niiden seurassa mausta tulee yleensä tylsä ja ponnettoman lötkö (sitäpaitsi värin tulee olla voimakkaan tumma punainen eikä kumman vaalea oranssi) (jos on ihan pakko saada smetanaa, niin korkeintaan lusikallinen saareksi keiton keskelle).


Kyllä

Kyllä

Kyllä

Kyllä

Ei!

Ehkä

4 kommenttia:

Minna kirjoitti...

Hieno postaus

anna kirjoitti...

Kiitos :) Huvittaa että symppaat aina minun ruokapostauksiani, onko ajatukseni erityisen lennokasta kun puhun ruoasta, vai synkkaavatko mielemme aiheen parissa parhaiten :D

Minna kirjoitti...

Ööh... molempi parempi?

anna kirjoitti...

Niin minäkin ajattelin :)