Harhatteluja

Minua on viime aikoina mietityttänyt etukäteissuunnitteluharha. Tarkoitan sitä miten joku asia tuntuu sitä etukäteen suunnitellessa hirmukivalta, mutta H-hetken kynnyksellä kaduttaa. Joskus kivatkin asiat kärsivät tällaisen tappion. Miniesimerkkinä vaikka kernaasti sovittu kaffitreffi johon ei millään sitten jaksaisikaan lähteä, vaikka treffattavasta pitää kovasti. Olenko liian laiska, vanha vai saamaton kun näin käy, vai kaikkia noita yhtä aikaa. Joskus sorrun tuplaharhaan kun kuvittelen että joku vähemmän kiva asia hoituisi myöhemmin laulellen, ja suunnittelen sitä ilolla.

Näin kävi ennen joulua. Olin kauhean kiireinen, en ehtinyt edes miettiä joulusiivousta, tai siivousta ylipäätään. Sitten loman alkaessa suunnittelin välipäiville suursiivouksen, että ihan kerrankin tomuttelisin kirjahyllyt ja kirjat, ehkä keittön kaapit ja vaatekomeron. Ja oikeasti tunsin innostusta ja iloa tulevasta puuhasta. Kun maanantai koitti suunniteltuna siivouspäivänä, ilostuttiko ajatus edelleen? No ei todella. Siis mitä oikein kuvitelin, että siivoaminen olisi yhen äkkiä minusta mukavaa? Lopputuloksen olisin kyllä mielusti halunnut.

Mainitakoon tässä ettei suursiivousta sitten tapahtunut. Normisiivous kuitenkin. Torstaina. Sen sijaan olen laiskotellut olan takaa kirjojen ja leffojen parissa. Uskon vakaasti että tämä on pidemmän päälle hedelmällisempää ja tuottavampaa kuin suursiivous. Pitäähän varastot täyttää että taas jaksaa töiden alkaessa. Pähkinöitä talven varalle. Näin minun olisi pitänyt tajuta alunperinkin suunnitella. Olisin takuulla välttänyt harhan.

Tulppa suuhun sille joka turhia suunnittelee...